fbpx
Kaupunkiuutiset

Mika Taanila yhdistää taiteen ja teknologian

Hämeenlinnan taidemuseossa on näytteillä kuvataitelija ja elokuvaohjaaja Mika Taanilan Muistikatko-niminen näyttely. Näyttely juhlistaa Taanilalle toukokuussa myönnettyä Ars Fennica -palkintoa, ja esittelee taiteilijan viime vuosien keskeisimpiä teoksia.

1990-luvulla musiikkivideoiden ohjaajana aloittaneen Taanilan teokset liikkuvat usein kokeellisen ja dokumentaarisen elokuvan ja videotaiteen välimaastossa. Liikkuvan kuvan ohella hänen tuotantonsa kattaa myös ääni-installaatioita, valokuvia ja ready made -teoksia.

Taiteilija ihastui Lohrmannin makasiinin yläkerran näyttelytilaan.

– Näyttelystä tuli avonainen kokonaisuus, kokonaisvaltainen kollaasi, jossa äänet vuotavat paikoin toistensa päälle. Esillä on 11 teosta.

Taanilan teokset käsittelevät usein tulevaisuuden utopioita, teknologian haavoittuvuutta sekä ihmisen ja koneen välistä suhdetta. Töiden raaka-aineena ovat usein arkistomateriaalit, amatöörifilmit ja tieteelliset koemateriaalit.

Taiteellisen työnsä lisäksi Taanila vaikuttaa mediataiteen kentällä myös asiantuntijana, opettajana, tuottajana, kirjoittajana ja kuraattorina.

Tuorein teos, ääni-installaatio ”Puhdistusnauhat” valmistui avajaisia edeltävänä päivänä. Lähtökohtana oli rutiininomainen viikkosiivous. Taanila päätti tehdä imuroinnista musiikkia looppien, kolmen nauhurin ja pyykkinarujen voimin.

– Olen äänittänyt valmiiksi vaihtolooppeja, jos ääninauhat kuluvat puhki. Teokseen kuuluu tietty huojunta ja hauraus.

Siivouspuuhiin liittyy myös 10 fotogrammin sarja ”Mustavalkoisia elokuvia”. Taanila teki vhs-kaseteista luopumisesta taidetta; hän tuhosi kasetit tavalla, joka liittyi kullakin nauhalla olleeseen mustavalkoiseen elokuvaan.

– Elokuvan, jonka päähenkilö lyö päänsä kallioon, hakkasin kivenmurikalla. Kahdeksan surmanluotia -elokuva sisältävän vhs-kasetin ammuin rikki ampumaradalla. Valotin videokasettien jäänteet fotogrammitekniikalla ja nimesin teokset elokuvien mukaan.

Taiteilijan omakuva

Videoinstallaatiossa ”Hämärä” kaksi videotykkiä liikkuu metallikiskoilla ja rupikonnat pyydystävät syötävää. Hämärän äärirajalla aistit eivät enää kannattele, eikä saalistus onnistu. Teoksen alkuperäismateriaali on Ahon, Donnerin, Heleniuksen, Reuterin ja Sepän rupikonnan näkökykyä ja saalistustarkkuutta mittaavasta tieteellisestä kokeesta Helsingin yliopiston Biotieteen laitoksella.

– Tutkijat ilahtuivat, kun keksin tallenteelle uusiokäyttöä, arkistomateriaalin käyttöönsä saanut Taanila kertoo.

– Tykkään miettiä audiovisuaalisen materiaalin esittämistä teknologian kautta. Hämärä on liikkuvine projektorivaunuineen vähän kuin kineettinen veistos.

– Se on eräänlainen taiteilijan omakuva, Taanila paljastaa.

Taide edellä

Kolmikanavainen videoinstallaatio ”Suomen sähköisin kunta” (2012) kuvaa dokumenttimateriaalin keinoin ydinvoimalan rakentamista Eurajoella. Nimi on peräisin kunnan taannoisesta mainoslauseesta. Kuvat rakennustyömaalta rinnastuvat säteilymittauksiin ja maalaismaisemaan.

– Olen halunnut herättää yhteiskunnallista keskustelua, mutta taide edellä, Taanila sanoo.

Samaa tematiikkaa käsittelevät myös ready made -teokset ”Keskeneräinen”, joka koostuu 37 pahvisesta voimalan pienoismalliarkista ja ”Viimeinen käyttöpäivä”, joka pohjautuu Arevan marsipaaniliikelahjaan voimalan pienoismallista.

”Suomen sähköisin kunta” pohjautuu Taanilan ja Jussi Eerolan Atomin paluu -seurantadokumenttiin. Taanila ja Eerola seurasivat Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakentamista ja elämään 6 000 asukkaan Eurajoella vuosina 2004–2014. Dokumentti Atomin paluu saa ensi-iltansa Suomen elokuvateattereissa 6.11.

– Hämeenlinnassa on uniikki tilanne sikäli, että yleisö voi käydä katsomassa Atomin paluun elokuvateatterissa Verkatehtaalla ja 15 minuutin videoinstallaation aiheesta Hämeenlinnan Taidemuseossa, taidemuseon johtaja Taina Lammassaari toteaa.

Mika Taanilan Muistikatko-näyttely on esillä Hämeenlinnan Taidemuseon Lohrmann-makasiinissa 6.3.2016. asti.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset