Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Miksi Hannu Viitala juoksee lähes joka aamu katsomaan samaa maisemaa?

Hannu Viitala ei saa tarpeekseen Aulangon maisemista. Joka aamu hän pysähtyy muutamaksi minuutiksi katsomaan näkymää, joka on joka päivä erilainen. Kuva: Tuulia Viitanen
Hannu Viitala ei saa tarpeekseen Aulangon maisemista. Joka aamu hän pysähtyy muutamaksi minuutiksi katsomaan näkymää, joka on joka päivä erilainen. Kuva: Tuulia Viitanen

– Vitsi, että on hieno! Hannu Viitala hihkaisee, kun pääsee Aulangon näköalatasanteella aamulla kello 5.30.

Sibeliustakin innostanut maisema on sumuverhon peitossa ja ilma on lämmin ja kostea. Taivas rakoilee.

Viitala juoksee kotoaan keskustasta Aulangolle aamuneljän ja viiden välissä 4–5 kertaa viikossa. Näköalatasanteella hän ihailee maisemaa nelisen minuuttia ja jatkaa lenkkiä Sibeliuksen metsään Kärmeskalliolle.

Aina ei ole ollut näin. Viitala nauraakin, että entisessä elämässä hän bailasi ja tanssi aamuvarhaiseen ja aloitti yöunensa samaan aikaan, jolloin hän nykyään on jo lenkillä.

Nykyään hän herää luonnostaan aikaisin, jolloin ei ole kotona oikein mitään tekemistä.

– En uskalla sanoa, mutta ehkä tämä on aikuistumista, kun mielenkiinnon kohteet ovat vaihtuneet niin voimakkaasti.

Tuntematon Aulanko

Pari vuotta sitten Viitala muutti Lontoosta takaisin Hämeenlinnaan. Hän oli kävellyt jo pitkään, mutta sitten tuli into aloittaa juoksu. Viitala hölkkäsi ensin rantareitillä, koska siinä näki tulokset. Joka aamu jaksoi vähän pidemmälle.

Kun kilometrejä piti saada lisää, hän lähti Aulangolle. Se on paikka, jonka Viitala on aina tiennyt, mutta ei ole juurikaan käynyt siellä. Maiseman ihailemiseen ja luonnon tutkimiseen juosten tuli himo.

– Tämä paikka on vaan niin kaunis. Siinä riittää jokaiselle aamulle ihmeteltävää. Kun juoksee kauniissa maisemassa, ei tunne samalla tavalla väsymystä.

Näkymät muuttuvat vuodenaikojen mukaan eivätkä ole koskaan samanlaiset.

Hannu Viitala haluaisi pulahtaa lenkeillään myös uimaan, mutta vielä hän ei ole uskaltautunut.

Hiukan pelottavaakin

Nyt Viitalasta tuntuu oudolta puhua, sillä yleensä metsässä juostessaan hän juttelee vain metsälle, eläimille ja ötököille. Muita ihmisiä ei juuri näy, eikä heidän kanssaan vaihdeta sanoja. Kohtaamiset ovat ”sellaista sanatonta kohteliaisuutta”.

– Aina metsään tullessani toivotan hyvää huomenta. Eläimille tulee juteltua, koska varhain aamulla niitä on liikkeellä paljon.

Syksyn pimeillä synkkä metsä oli aluksi pelottava, mutta nyt hän on siihen tottunut.

Viitalaa viehättää mytologia, Aulangon historia ja luonto. Hän haluaisi kesäisin pulahtaa lenkkinsä päätteeksi uimaan, muttei ole vielä uskaltanut.

– Olen tällainen hörhö ja pelkään, että näkki nappaa. Usein pohdin myös, ketä kaikki muita täällä on tänään.

Kumpi ehtii ensin?

Juoksemiseen Viitala on oppinut onnistumisten ja erehdysten kautta. Alussa hän joi aina kuusi espressoa ja otti piristävää guaranajauhetta päälle. Juoksu kulki, mutta sydän tykytti melkein itsensä rinnasta ulos.

Nykyään hän juo kupin tavallista kahvia lähtiessään lenkille.

– Ehkä pitäisi ottaa joku energiapatukka mukaan, koska joskus pitää juoda järvestä vettä, kun tuntuu, että päässä sumenee.

Kännykkää hän kantaa mukana vyölaukussa, sillä pari kertaa hän on pitkospuilla kaatunut.

Viitala sanoo, että juoksu sujuu paremmin, kun on välipäiviä.

– Ajattelin ensin, että on häpeä juosta alle 10 kilometriä ja yleensä vetäisin 15–16 kilometriä. Sitten muutama asiakas neuvoi, että ehkä kannattaisi välillä tehdä lyhyempiäkin lenkkejä.

Viitalaa kiehtoo itsensä kanssa kilpaileminen. Aina pitäisi saada parempi tulos.

– Yksi vanhempi herrasmies lenkkeilee samoihin aikoihin. Leikkimielisesti aina mietin, kumpi ehtii ensin näköalatasanteelle.

Hyvä lähtö päivään

Aamuissa on oma salaisuutensa, tietynlainen seesteisyys ja ”kyselevä fiilis”.

Viitala juoksee ympäri vuoden paitsi yli 15 asteen pakkasilla. Silloin on liian vaikea hengittää.

Räntäkeleilläkin hän lähtee ulos.

– Siitä tulee ihan voittajafiilis. En tykkää antaa periksi.

Aamun lenkkeihin kuuluu usein myös muutaman kuvan nappaaminen. Viitalalla on paljon ystäviä ympäri maailmaa ja useimmat asuvat suurkaupungeissa.

– Haluan näyttää, mistä tulen ja millaista täällä on.

Aamun lenkistä Viitala saa koko päiväksi hyvän energian ja onnellisuuden tunteen.

– Niinä aamuina, kun en juokse, päivä ei lähde samalla tavalla käyntiin.

Mikä on sun juttu? Onko se tv-sarja, jota ilman et voi elää, tapa josta et ikinä luopuisi tai urheilujoukkue, joka on sinulle sydämen asia? Onko ystävälläsi hauska harrastus tai intohimoisen keräilyn kohde? Lähetä juttuvinkki meille ku.toimitus@hameensanomat.fi.

Uusin Kaupunkiuutiset

21.10.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

22.10.2020