Kaupunkiuutiset

Monisatakiloinen nukke syöksyi taivaalta maahan

Hämeenlinnaan ensi kesänä kotiutuvan Hanssin-Jukan matkustamotiloissa on vieraillut tuhansia ja taas tuhansia suomalaisia. Varsinainen yleisöryntäys koneen sisätiloihin koettiin, kun legendaarinen lentokone toimi kahvilana Hämeenlinnan keskustassa. Kesäkuussa lentokone saa uuden kodin kauppakeskus Tuuloseen.

Ilmatilassa, Hanssin-Jukan lentäessä, koneen matkustamossa ehti matkata vain kourallinen tuosta kahvila-ajan kokonaiskävijämäärästä. Elossa heistä on tiettävästi enää kaksi – Sepot Saario ja Juortamo.

Seppo Saario teki elämäntyönsä lentokapteenina ja legendaarisena taitolentäjänä, Seppo Juortamo pysyi tukevasti maan kamaralla ”Lentävän kalakukon” ohjaimissa eli veturinkuljettajana.

Juortamolla on kuitenkin erikoinen kokemus Hanssin-Jukan historiasta vuodelta 1953.

– Joskus heinä-elokuussa Porin lentokentälle laskeutui Hanssin-Jukka. Pääsin kokemaan taivaalla erikoisen näytelmän, joka olisi voinut päättyä hyvin surullisesti, Juortamo muistelee varusmiespalveluaikaansa 2. lennoston alikersantti-apumekaanikkona.

Seppo Juortamo oli hakeutunut varusmiespalvelukseen vapaaehtoisena 1952, kun maata kahlitsi silloinkin ankara työttömyys. Nurmeksen kautta Kauhavalle kulkenut komennusten sarja päätyi Porin lennostoon apumekaanikoksi.

– Lensimme koneiden mukana toistuvasti, sillä oppia ja töitä tuli taivaallakin, Seppo Juortamo muistelee Tampereen kodissaan.

”Nukketeatterilla” tragedian ainekset

Porissa ihmeteltiin tuolloin kovasti, kun Hanssin-Jukka ilmaantui yllättäen lentokentälle.

– Seuraavan päivän käskynjaolla selvisi, mistä oli kyse. Komppanian vääpeli määräsi; alikersantit Mikko Hyödynmaa ja Seppo Juortamo, menette I hallille ja ilmoittaudutte luutnantti Laaksoselle. Hän on Hanssin-Jukan lentäjä.

– Innoissamme panimme polkupyörät vinkumaan ja kiirehdimme hallille. Koneen vierellä hääri kolme upseeria ja luutnantin arvoiselle miehelle ilmoittauduimme.

Seuraavaksi tuli lentäjältä sitten se yllätys:

– Lähdemme tällä koneella pudottelemaan eri painoisia kuormitusnukkeja, joille on puettu laskuvarjot. Nuket painavat 80–300 kiloa. Ne kytketään laukaisuvaijeriin ennen kouruun asettamista.

Kone nousi 1500 metrin korkeuteen ja sieltä pudoteltiin yksitellen nuo 5–6 nukkea. Maassa oleva miehistö mittasi jokaisen nuken putoamisajan. Välillä kiersimme ympäri Poria, kunnes taas tulemme kentän kohdalle ja komentona oli ”ulos!” Lento kesti arviolta noin tunnin.

– Koneeseen oli asennettu puukouru, joko oviaukkoon tai taaempana olevaan tavaratilan aukkoon, sitä en muista varmasti, mutta hyvin todennäköistä on että nuket pudoteltiin tavaratilan aukosta.

Homma eteni suunnitelmien mukaan niin kauan kunnes tuli raskaimman (n. 300 kiloa) nuken vuoro.

– Se painoi niin paljon, että kaksi ylikersanttia tuli auttamaan nuken saamiseksi puukouruun. Laaksonen huusi ohjaamosta ”ulos”, ja me työnsimme paketin pihalle.

Järkytys oli suuri, kun raskas nukke lähti putoamaan ilman varjoa, joka leijaili hiljalleen perässä. Nukke tuli alas kuin kivi.

– Onneksi se osui radan varren metsikköön. Voi vain kuvitella, että jos se olisi osunut johonkin rakennukseen, niin se olisi mennyt kellariin saakka. Ihmisiin osuessaan lopputulos olisi ollut karmea.

– Ilmeisesti siinä kävi niin, että työnnettäessä nukkea ulos puukourussa varjon kierrettävä lukko aukesi omia aikojaan.

Kun laskeuduttiin kiitoradalle, niin siinäkin tuli vielä häikkiä. Rullaus oli loppuvaiheessa, kun kone kurvasi yht´äkkiä vasemmalle nurmikon puolelle. Laskutelineen vasen jarru oli hirttänyt kiinni. Onneksi vauhtia ei enää ollut, joten kone ei kaatunut eikä vaurioitunut.

Lennoston komentajana oli Jorma ”Joppe” Karhunen, joka välittömästi pyysi ohjaajan lupokseen selvittämään tilanteen.

– Tapasin legendaarisen taistelulentäjä Karhusen vuosikymmeniä myöhemmin turistilennolla Kanarialle. Siinä riitti juttua tästäkin tapauksesta. Karhunen muisti hyvin tuon nukke-episodin.

– Me olimme Hyödynmaan kassa 7.9.2011 Hanssin-Jukan vihkiäistilaisuudessa Tikkakoskella ja siellä oli myös lentomestari Pentti Tuisku. Nyt ovat kuitenkin Tuisku ja Hyödynmaa edesmenneitä. Hanssin-Jukan ”kummeja” on jäljellä vain me kaksi Seppoa, Saario ja Juortamo.

Juortamo lupaa tulla Tuulosen juhlatapahtumaan, kun Hanssin-Jukka saa uudet sijoitustilat kesäkuussa.

– Jos suinkin olen kunnossa.

Tukevasti maan kamaralla

Myöhemmin Seppo Juortamolle tarjoutui mahdollisuus hakeutua ohjaajakoulutukseen.

– Ei se nuorta miestä kiinnostanut ottaa vapaaehtoisesti toiset 330 päivää varusmiespalvelua. En tosin tiedä, olisinko läpäissyt psykofyysisiä pääsykokeitakaan.

Juortamosta tuli lopulta VR:n mies–veturimies ja lämmittäjä höyryvetureihin, myöhemmin höän ehti toimia myös sähkövetureiden kuljettajana.

Juortamo on perinteiden vaalija. Lentokonemaailman Hanssin-Jukan sijaan hän on puuhannut höyryvetureiden kanssa. ”Risto 1088” Toijalassa on entisöinnin ja museoinnin malliesimerkki rautateiden maailmasta.

– Oli nuorena rakentamassa kyseistä veturia. Nyt vaalitaan ”Riston” eläkepäiviä.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset