Kaupunkiuutiset

Mukavuusalueella ei tapahdu mitään – Olen alkukantaisten viettieni uhri

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

Television reality-ohjelmissa niin Suomessa kuin ulkomailla puhutaan jatkuvasta epämukavuusalueista. Joku kokkikisaaja on sellaisella jälkiruokia tehdessään, aution saaren selviytyjä ratkoessaan palapeliä tai iskelmätähti tulkitessaan oopperaa julkkisten laulukilpailussa.

Epämukavuus on minulle tuttuakin tutumpaa, mutta toisinaan mietin, onko minulla mukavuusalueita ollenkaan.

En keksi yhtäkään, ellei kebabin syömistä ja tanskalaisten poliisisarjojen kyttäämistä lasketa.

Perimän huijaamana

Jotenkin lohduttavaa oli lukea Kaupunkiuutisten juttu (HKu 1.9.), jossa käyttäytymistieteiden asiantuntija Rita Ahvenniemi kertoi, että biologiseen perimäämme kuuluu alkukantainen vietti olla tekemättä mitään. Voisinko saada tuosta kaiverruksen hautakiveeni?

Viime aikoina otsikoihin on nostettu myös niin kutsuttu huijarisyndrooma. Ihminen kokee olevansa surkea, vaikka kaikkialta sataa kehuja. Miten kivaa on olla ajan hermolla.

Tykkään työstäni, mutta näen siitä usein painajaisia. Aamulla herätessäni olen kohtuullisen varma, että päivä menee vihkoon.

Esiintyminen, musiikin soittaminen ihmisille? Sekö olisi mukavuusaluettani?

15 minuuttia ennen jokaista keikkaa jännitys nousee ja kysyn itseltäni, minkä sairaalloisen kunnianhimon takia olen taas änkeämässä ihmisten eteen. Nautin lavalla olosta vasta viimeisen biisin viimeisessä kertosäkeessä, kun homma on jo niin sanotusti pulkassa.

Yrtit ja ravunsyötit

Jossain vaiheessa rakastuin ruuanlaittoon, mutta nyt olen totaalisen kyllästynyt omiin pöperöihini. Innostuin keväällä puutarhanhoidosta, mutta puolet yrtinpaskoista kärvähti kesän helteissä.

Nautin kyllä kalastuksesta, mutta siinäkin hommassa voi itseään nöyryyttää. Facebookiin postaamani saaliit ovat niin vaatimattomia, että isot pojat nauravat partaansa. Joku niitä ehtikin jo ravunsyöteiksi kommentoida.

Ilman näitä epämukavuusalueita elämäni olisi kuitenkin tyhjää.

Toukokuussa kokeilin retkeilyä, enkä nukkunut teltassa silmällistäkään, kun selkä huusi hoosiannaa.

Siitä muistui mieleeni eräkirjailija Raimo Ylisen viisas toteamus, jonka mukaan retkeilyyn kuuluu epämukavuus, se on osa kokemusta.

Ehkä koko elämään pitäisi suhtautua samalla tavalla.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset