fbpx
Kaupunkiuutiset

Murheen takaa 
pilkahtaa valo

Pääsiäisen aikana ihmiset muistelevat kahden tuhannen vuoden takaista kärsimysnäytelmää, jossa Kristus kulkee kohti Golgataa. Tapahtuma on tuottanut aikojen saatossa valtavan määrän taidetta ja musiikkia.

– Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen johtava tapahtumasarja on Raamatun kertomuksista vähiten mysteeri, koska sitä on dokumentoitu niin paljon silminnäkijöiden toimesta, Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kanttori Heikki Seppänen pohtii.

– Kuolema kohtaa meitä jokaista ja siksi kertomus on niin puhutteleva. Ylösnousemus on suuri mysteeri, jota säveltäjät ovat kokeneet vaikeaksi kuvata musiikin avulla. Bachinkin neljästä passiosta ylösnousemus puuttuu.

SUUREN SÄVELTÄJÄN Johan Sebastian Bachin (1685-1750) Matteus-passio ja Johannes-passio ovat kirkkomusiikin kruununjalokiviä.

– Niissä yhdistyi kirkkolauluperinne reformaatioon ja renessanssiin. Latina muuttui kansankieleksi ja soittimet tulivat mukaan.

– Passiot ovat draamoja, joissa korkealla tenorilla laulava evankelista kertoo evankeliumien mukaan kulkevaa tarinaa. Alun perin nämä teokset kirjoitettiin niin, että seurakunta osallistui myös laulamalla. Nykyään esimerkiksi Matteus-passion esittämiseksi tarvitaan 2 orkesteria, 3 kuoroa sekä urut ja cembalo.

MATTEUS-PASSIO kaikkine osineen kestää noin 3 tuntia ja dramaattisempi Johannes-passio vie 2 tuntia.

– Kyllähän niiden tunnelma on synkkä, kun kuolemasta puhutaan, mutta musiikissa on valoisiakin hetkiä. Mielestäni näissä sävelissä on kuultavissa myös armo ja toivo, Seppänen sanoo.

–  Passioita esitetään pääsiäisen aikaan paljon ympäri maailmaa ja arvelen, että Etelä-Suomessakin voi olla tällä viikolla parisenkymmentä esitystä.

Bachin suurteosten mittakaavassa olevia musiikkidraamoja ei ole sittemmin kärsimysnäytelmästä juurikaan tehty.

– Voidaan ehkä sanoa, että Bach tyhjensi pajatson tästä alueesta. Pienimuotoisempia teoksia on toki olemassa.

– Me esitämme pitkäperjantaina kello 15 Vanajan kirkossa Bachia sata vuotta aikaisemmin eläneen Heinrich Schützin pienoispassion Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä. Mukana on vanhoja soittimia käyttävä jousiyhtye ja kanttoreiden 8-henkinen kuoro.

PÄÄSIÄISEN virsistä Seppänen nostaa esiin vuonna 1601 muistiin kirjoitetun saksalaisen koraalin Oi rakkain Jeesukseni (Virsikirjassa numero 63), jota lauletaan yleensä pitkäperjantaina. Kiirastorstaina Hämeenlinnan kirkossa lauletaan ilman säestystä virttä Käy yrttitarhasta polku (77), kun alttari puetaan mustiin.

– Monissa virsissä on kauniita suomalaisia tai ruotsalaisia melodioita, jotka ovat tulleet kansanmusiikin kautta. Ne kuvaavat hyvin kärsimyksen tunnelmaa, mistä syystä niitä ei juurikaan muina vuodenaikoina lauleta.

VUONNA 1987 käyttöön otettuun, uusittuun virsikirjaan mahtui mukaan myös ortodoksinen pääsiäistropari (virsi numero 90).

– Se on ortodoksinen pääsiäisliturgia, jonka sisällyttäminen luterilaiseen virsikirjaan herätti ankaraa vastustusta. Nykyään sitä lauletaan paljon ja sävelmä on hieno, Seppänen kertoo.

– Ylösnousemukseen liittyvät virret saattavat jäädä monille tuntemattomiksi, jos eivät tule kirkkoon sunnuntaina tai maanantaina. Sellainen on vaikkapa Aurinkomme ylös nousi (105), joka on valoisa, ruotsalaista alkuperää oleva virsi 1800-luvun lopulta. Sitä lauletaan joskus muulloinkin keväisin.

Kanttori kertoo itse herkistyvänsä pääsiäisen musiikille erityisesti pitkäperjantaina, jolloin jumalanpalvelus on riisuttu kaikista soittimista.

– Se on hieno kokemus, kun seurakunta laulaa ilman säestystä ja kanttorikin saa keskittyä veisaamiseen.

– On hyvä ja arvokas hetki, kun voi laskeutua siihen karuuteen, mitä kuolema pitää sisällään.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset