Näyttää lelulta, mutta meininki on kuin formuloissa – Rc-autoilijoiden ajotaidot, keskittymiskyky ja autoille tehtävät säädöt ratkaisevat voittajan

Kultakeskuksen tiloissa on viime marraskuusta lähtien voinut kiertää mankka kädessä molla tuupilla ilman säkittämistä.

Siis mitä?

Siinä oli ote rc-autoilijoiden eli pienautoilijoiden sisäpiirisanastosta.

Ahveniston Autourheilijoiden (AAU ry) alaisuudessa toimivat rc-harrastajat eivät kuitenkaan säikyttele aloittelijoita pois oudolla kielikylvyllä.

Uudet harrastajat toivotetaan tervetulleiksi ja heidät autetaan alkuun. Näin lupaavat yhdistyksen aktiivit Ville Kankaanpää ja Nico Väyrynen.

– Tämä on laji, joka pitää nähdä paikanpäällä ennen kuin se aukeaa, Kankaanpää sanoo.

Jokaiselle, tasoa katsomatta, tarjotaan mahdollisuus harrastaa lajia. Ensimmäinen tutustumiskerta on ilmainen ja ajamista voi kokeilla tarvittaessa harrastajien kalustolla.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Takavetoiset autot sisäradoille

Yhdistys löysi täksi talveksi tilat sisäradalle Kultakeskuksen rakennuksesta. Yhdistyksen kesäradathan sijaitsevat Apparalla Hirvilammilla. Sisärata on maastoautoille tarkoitettu offroad-rata.

Autoa ohjataan radalla mankalla eli radio-ohjaimella. Sisäradoilla käytetään yleensä tuuppia (takatuupparia) eli takavetoista autoa.

Kun kurvissa pystyy kiertämään sisäosan mollamerkin mahdollisimman läheltä, säästyy aikaa, toisin kuin auton ajautuessa ulkokurviin (säkittäminen).

Kaasun vasteiden säätöä ja iskarien vaihtoa

– Keskittyminen ajamiseen ja auton seuraamiseen on hyvin tärkeää. Et voi miettiä, onko hyttynen nenänpäässä, sillä auto on samantien katollaan, Värynen sanoo.

Parhaat kuskit kilpailevat sekuntien sadasosista ja huiput ajavat kierrokset sekunnin kymmenyksen sisään.

Aivan kuin oikeassa rallimaailmassa rc-autoilussa merkitystä on kuskin ajotaitojen lisäksi autoon tehtävillä säädöillä ja samalla tavalla autot rikkoontuvat ulosajoissa ja törmäyksissä.

– Vaikka nämä näyttävät leluilta, niiden säädöissä pätee samat lainalaisuudet kuin oikeissa kilpa-autoissa. Näissä voidaan esimerkiksi muuttaa välityksiä tai iskunvaimentimien jäykkyyttä. Läppärin avulla voin ohjelmoida kaasun vasteille erilaisia käyriä, Kankaanpää kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kun kuski on kehittynyt ajotaidoissaan ja pystyy ajamaan tasaisia kierroksia, vasta sen jälkeen on mahdollista nähdä eri säätöjen merkitys ajonopeuteen.

Erikoisliikkeistä ostetut autot eroavat marketista ostetuista siinä, että kaikki osat ovat vaihdettavissa.

– Rungon voi saada noin satasella, siihen elektroniikkaa, ohjainta ja akkua toisella satasella, Kankaanpää kertoo ja toteaa samaan hengenvetoon, että lajissa on helppo lähteä hifistelemään, jolloin vain ”hulluus on rajana.”

Väyrynen muistuttaa, että ensimmäisen ajopelin voi ostaa käytettynä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Toiselle höntsäilyä, toiselle kilpailua

Kankaanpää on harrastanut lajia kymmenisen vuotta, Väyrynen palasi nuoruuden harrastuksen pariin reilu vuosi sitten.

Kankaanpäälle laji on rentoutumiskeino, jossa hän kilpailee vain itsensä kanssa.

– Ajosuorituksen aikana ei pysty miettimään työasioita eikä kauppalistoja. Se tuulettaa päätä.

Väyryselle harrastus ei aina ole rentouttavaa, sillä ajaminen menee hänellä hyvin helposti kilpailuiksi. Ei tarvita kuin kaveri samaan aikaan radalle, niin kilpailuvietti roihahtaa. Väyrynen on osallistunut lajin virallisiin kilpailuihin.

– Pärjäämiseni niissä on sitten eri juttu, mutta jonkunhan pitää olla viimeinen, ja jostakin se on lähdettävä itseään kehittämään, mies naurahtaa.