fbpx
Kaupunkiuutiset

Neroskulmalla on kaikki paremmin

Marketta Mäntynen muutti miehensä Auliksen kanssa 14 vuotta sitten Lammin Neroskulmalle. Tarkasti ottaen Ala-Savin talo on kylläkin Padasjoen puolelle, mutta Neroskulmalla ei juurikaan kuntarajoja tuijotella.

Naapureina on niin padasjokelaisia, lammilaisia kuin luopioislaisiakin. Erona vain se, mihin suuntaan kukakin lähtee terveyskeskukseen. Yhteisiin kyläjuhliin kokoonnutaan joka kesä Neroskulman Erän metsästysmajalle.

Marketta ja Aulis tulivat Ala-Savin taloon Espoosta, kerrostaloasunnosta. It-alalla elämäntyönsä tehnyt pariskunta halusi tilaa ympärilleen eläkepäivikseen.

– Kun tulin ensimmäisen kerran tähän taloon, tiesin heti että tässä se on. On ihanaa kun on tilaa. Entisessä asunnossa tuntui, että vain väistellään huonekaluja, Marketta Mäntynen kertoo.

Mäntysten mukaan Neroskulmalla kaikki on paremmin kuin kaupungissa. Tilan ja omalla tontilla kasvatetun luomuruuan lisäksi bonuksena on yhteisö.

– Täällä tutustuu helpommin ihmisiin, olemme saaneet kymmenittäin upeita tuttavuuksia näiden 14 vuoden aikana.

 

Tämä kesä on toinen, kun Ala-Savin tilalla ei ole kesänäyttelyä. Näyttely kyllä tulee, mutta Padasjoen Torittuun, Sepänmäen Kyläsepän museolle, jonne Marketta kutsuttiin pitämään näyttely.

– Vien sinne maalauksia, ja tietenkin heti kysyin, saako sinne tehdä ympäristötaidetta. Suunnitelmissa on rakentaa viikatepuu, kun kerran ollaan sepän pajalla, Marketta kertoo.

– Olen aivan hullaantunut pilviin, ja noihin valkoisiin koivuihin sinistä taivasta vasten, hän jatkaa.

Kesänäyttelyjä varten entinen aitta on kunnostettu näyttelytilaksi. Viime kesänä pihapiiri muuttui Ala-Savin raja-asemaksi, näyttelyn teemana oli turvapaikanhakijat. Aikaisempien vuosien töistä on jäljellä valokuvia, sillä mitään ei säilytetä.

Yhtenä kesänä kuusen alta pilkistivät jättimäiset peikonvarpaat, sammaleista ja muista metsän antimista koottu työ. Toisena vuonna Marketta ripusti tikapuut taivaaseen. Tänä vuonna ehkä pilvistä otettujen valokuvasuurtulosteiden päällä on koivun haarautuva kohta ylösalaisin kasvamassa.

 

Marketta on aina pitänyt puista. Hän on istuttanut talon ympärille arboretumia. Mutta puut ovat kauniita myös kaadettuina. Vastahalkaistun koivun valkoisuus ja syiden kauneus on tänä keväänä ollut ihmetyksen ja inspiraation aihe.

– Kanukkapensaan oksia olen kerännyt. Aion sitoa niitä paksuiksi kimpuiksi, ja taivutella niiden latvoja kohti maata. Kanukat ovat loistavan punaisia, minulle värit ovat tärkeitä, Marketta kertoo.

Vielä Marketta ei tiedä, mistä saa tarpeeksi viikatteita viikatepuuta varten, tai kuinka kanukan latvat taipuvat. Mutta ne ovat vain ongelmia, jotka tulevat aikanaan ratkaistuiksi.

Uusia maalauksia ei ole tänä talvena juuri syntynyt, sillä talvi on kulunut ajokorttia varten opiskellessa. Marketta kertoo varautuvansa tulevaan. Kun ikää alkaa jo olla, ja asutaan kaukana kaikesta, on hyvä olla kaksi ajokortillista talossa.

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset