fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Nuutti vie joulun, mutta valkopartaan voi silti törmätä missä ja milloin vaan

Jarmo Eskelinen Kuva: Tuulia Viitanen
Jarmo Eskelinen. Kirjoittaja on asianajaja, joka ei omissa kirjoituksissaan mielistele ketään.

Katselin sivusta rikottua tyhjää sarkofagia Turkin Demressä – antiikin Myrassa. Tunsin oloni raukeaksi. Sydämen jyskytys tuntui päässäni.

Tämän kivipaasin alla ikuista unta oli nukkunut Myran piispa Nikolaus, ennen kuin italialaiset merimiehet moukaroivat sarkofagin marmoriin reiän. Hänen kuolemastaan haudanryöstöön oli kulunut yli 700 vuotta.

Purjehtivat tulivat ”pelastamaan” hänen maalliset jäännöksensä uskonveljiensä luokse. Islaminuskoiset seldzukit olivat ottaneet haltuunsa 1000–luvulla kristikuntaan kuuluneet Lyykian alueet. Ne ovat nykyisen Turkin Välimeren puolella.

Piispa kuin itsekin läsnä

Seisoin vuotta myöhemmin Italian Barissa vaatimattomaksi luonnehditun miehen uuden haudan äärellä. Sinne nuo merimiehet olivat piispan maalliset jäännökset tuoneet. Häntä varten rakennetun basilikan kryptassa oli menossa messu.

Holvi pääsalin alttarin alapuolella oli täynnä väkeä. Kirkkokansa teki ristinmerkkejä ja kumarruksia monotonisen koraalikuoron säestyksellä. Pappien huulet varmaan rohtuivat jatkuvasta kivipaasin suutelemisesta. Tuntui, että piispa itsekin oli kuulijana läsnä.

Herää henkiin kerran vuodessa

Pyhäksi julistettu Nikolaus on minua aina kiehtonut. Ehkä siksi, että hän on myös asianajajien suojelija.

Suomessa piispa herää henkiin näihin aikoihin kerran vuodessa. Majaansa hän pitää Korvatunturilla. Olen itsekin hänen hahmossaan joskus kierrellyt ympäri kaupunkia lapsia laulattamassa.

Hemingwayn jalanjäljillä

Olin syksyllä 2000-luvun alussa Havannassa La Floridita -ravintolassa. Sen baaritiskin nurkassa kantakapakassaan nykyään pronssivaluisena istuu Ernest Hemingway rommilasinsa ääressä.

Ravintola oli loistelias. Kun asiakkaan pihviä flambeerattiin rommilla, korkeat liekit leiskuivat Kuuban rytmien säestyksellä hetkeksi pimennetyssä salissa.

Punaisen nutun arvoitus

Pois lähtiessä perääni ryntäsi ravintolapäällikkö upeassa punaisessa pikkutakissaan. Siinä oli pyöreäksi leikattu valkoinen kaulus.

Hän janosi lisätietoa takkinsa suunnittelijasta. Hänen pomonsa oli tuonut tarjoilijoille kuosin Suomesta. Oliko minulle tuttu San Nikolao club?

”Tarkoitatko klubia nimeltä Santa Claus – Father Christmas?” Hän katsoi hölmistyneenä parran näköiseksi muotoiltua takinkaulustaan uusin silmin.

Vieläkin kuulen korvissani naurunremakan, joka tuli ravintolan sisältä sieltä poistuessani.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset