Kaupunkiuutiset

Olin klassikkoesimerkki ylireagoinnista – Ennen kuin heittää uhrinsa alttarille, voisi miettiä seuraako siitä mitään hyvää

Jenni Ahtiainen Kuva: Matti Piiroinen
Jenni Ahtiainen. Kirjoittaja on porilaissyntyinen vapaa kulttuuriradikaali. Kuva: Matti Piiroinen

En minäkään halua muuta, kuin että asiat toimivat.

Kirjaston printteri ei toiminut. Olin tapellut rakkineen kanssa puoli tuntia, eikä kirjastontätiä olisi tuskailuni vähempää voinut kiinnostaa. Kävin kuumana. Enkä enää printterille, vaan sille kirjaston kottaraiselle.

Samalla reissulla kävin kioskilla. Kun myyjä alkoi nihkeilemään lähtevän postipakettini kanssa ja kehotti teippaamaan sen jossain muualla, päässäni kilahti. Julistin kassalla, etten aio ostaa kyseisestä kioskista enää koskaan yhtään mitään ja vielä ulos kävellessäni meuhkasin, miten sana huonosta asiakaspalvelusta leviää hyvää helpommin.

Olin pahoittanut mieleni kahden printin ja yhden teippirullan tähden. Ja kaivoin jo puhelinta taskustani.

Klassikkoesimerkki

Hengitettyäni pakkasilmaa parin korttelin verran, alkoivat kierrokset päässäni laskea.

Miksi jakaisin pahan oloni muille? Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään?

Ei kerrassaan mitään hyötyä ja kioskiboikottikin vaikeutti vain ja ainoastaan omaa elämääni.

Olin klassikkoesimerkki ylireagoinnista. Totuus kun oli, että sinä päivänä minulla oli kaksi ihmiskontaktia, joista kummallakin vain sattui olemaan huono päivä. Ei muuta.

Epäluottamusta ilmassa

Korona ja normaalin elämisen rajoittaminen on tehnyt omasta some-profiilista sananvapauden alttarin, jossa voi jakaa turhautumisensa miettimättä onko se järkevää vai ei.

Koska uutisten mukaan maailmassa menee kaikki päin helvettiä, menee meilläkin kaikki päin helvettiä. Siinä missä median mukaan kaikki on ryssitty, kasvaa sosiaalisen median ruohonjuuritaso kitinää, joka ei kasvata muuta kuin lisää kitinää. Etsimme omilla seinillämme vikoja, joista syytämme ja pilkkaamme kommenttilootissa muita.

Median kriittisyys on johtanut siihen, että ihmiset elävät negatiivisuuden kautta myös omissa verkostoissaan. Se mitä ihmisistä oletetaan, sitä heistä usein myös tulee. Kyse on itseään toteuttavasta profetiasta. Negatiivisuus lisää negatiivisuutta. Epäluottamus lisää epäluottamusta. Viha lisää vihaa.

Hengittele

Ei koskaan väärin toimia oikein, mutta mikä on oikein?

Mitä jos olettaisimmekin muista hyvää. Tämän vaikealta tuntuvan hyvän vallankumouksen voisi aloittaa vaikka muistamalla, että ihminen on perusluonteeltaan ystävällinen. Eli ei-vihamielinen.

Riitaa ja mielipahaa tulee aina, se on inhimillistä. Mutta ennen kuin heittää uhrinsa alttarille, voisi miettiä seuraako siitä mitään hyvää. Minun piti vetää pilvellinen pakkasilmaa sisääni rauhoittuakseni ja ymmärtääkseni mitä olin tekemässä.

Rutger Bregmanin sanoin: ”Biologien mukaan ihmisrodun menestyksen salaisuus ei ole älykkyys tai voimakkuus, vaan kyky tehdä yhteistyötä.” Ystävällisyys.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset