Kaupunkiuutiset

"Olisi kyllä vielä ihan mahtavaa tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää vielä yksi lapsi" – Juuri 50 vuotta täyttänyt Sana Mustonen haaveilee perheenlisäyksestä

Sana Mustonen.
Sana Mustonen

Vanhenemispäiväni lähestyi, oli tulossa oikein pyöreitä lukuja.

Rahaa ei ollut yhtään, ei tilillä, eikä lompuukissa. Ensin ajattelin, että tarvitseeko sitä nyt kääkkäytymistä juhlia, mutta kun alkoi tulla niitä haastattelupyyntöjä lehtiin, päätin kerrankin noteerata oman syntymäpäiväni. Minulla oli muutama päivä aikaa taikoa rahaa juhlaruokiin ja juomiin. Eikun pöpelikköön!

Vain hullu kutsuu viisikymppisilleen väkeä ja luottaa siihen, että kantarelleja löytyy ja niillä rahoitetaan koko bileet. Monta päivää olin aamusta iltaan metsässä hirvikärpässyöttinä, mutta se kannatti.

Synttärikemut onnistuivat erinomaisesti. Kuohuviini virtasi ja laulu raikui. Juhlakalu itse kömpi nukkumaan vasta aamu kymmeneltä. Olin kuulemma koittanut herätellä sohvilla nukkuvia likkakavereitani marakasseja suhisuttaen jatkamaan juhlintaa.

Siinä oli minun viidenkympin villitykseni. Synttäreilläni nähtiin ja kuultiin yllätysesiintyjiä. Mm. Rauli Badding Somerjoki napapaidassaan lauloi Fiilaten ja höyläten -rallinsa ja ketkutti äitini edessä, niin että tämä istui ihan suu auki.

Synttärisankareilta kysytään usein, miltä nyt tuntuu.

No, tuntuuhan tuo! Onhan tämä henkeni pyhä temppeli jo alkanut rapistua. Harmaa puskee päähäni. Vatsaani ei enää pysty vetämään sisään. Tai pystyy, sen alimman. Kahta muuta makkaraa ei. Minä luulen myös joutuneeni alkavien vaihdevuosien kouriin!

Kaikenlainen voivottelu on lisääntynyt.

Sängystä noustessa selkää ei saa heti suoraksi, vaan täytyy hetki hetkutella kumarassa. Muutaman kerran on suustani kuultu myös jotain kuorsauksen tapaista!

Portaita noustessani polvista kuuluu jännä äänitehoste, nirsk narsk. Aamulla pitää muistaa ottaa verenpainelääke ja illalla kolesterolilääke. Naamaani on muodostunut kummallinen lisäke, kaksoisleuka. Poskeni ovat alkaneet roikkua. Tissit ovat roikkuneet jo kauan, mutta nyt toisesta kasvoi yksi musta karva!

En näe ilman silmälaseja ja olen menettämässä muistini ja hukkaan silmälasini kokoajan, joten suurimmaksi osaksi elän kuin vedenalaisessa maailmassa.

Minua on alkanut ottamaan aivoon! Välillä ilman mitään syytä tunnen ihan hemmetinmoista kiukkua, niin että tekisi mieli heittää tavaroita seinään. Kiroilen ja puhisen itsekseni ja sanon lapsille, että minut kannattaa kiertää kaukaa. Minulle tulee myös yhtäkkisiä hikikohtauksia ja muutun kirkkaanpunaiseksi, niin kuin olisin juuri juossut maratonin.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Toiveikkaana odotan ns. naisten vaivojen eli teurastuspäivien loppumista. Sitä ennen olisi kyllä vielä ihan mahtavaa tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää vielä yksi lapsi. Sellainen iltatähti, mutta taitaa jäädä tällä kertaa taivas pimeäksi.

Uusin Kaupunkiuutiset

23.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

24.9.2020