Kaupunkiuutiset

Omalta maalta saa elannon kovalla työllä

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Vanha viisaus pitää iittalalaisen Mikko Sillanpään mukaan edelleen paikkansa. Sillanpää ja hänen puolisonsa Terhi Niinimäki ostivat vuosi sitten Kutilasta vanhan huvilan. Pariskunta yrittää elää omavaraistaloudessa niin pitkälle, kuin se on tänä päivänä mahdollista.

– Talkootyö ja naapuriapu tosin eivät nykypäivänä enää oikein toimi. Ennen joka kylällä oli omat eri alojen taitajansa, joilta pyydettiin apua. Nyt heitä ei enää ole, joten on yritettävä opetella itse kaikkea ja yritettävä tehdä monenlaista, sanoo Sillanpää.

Iittalaan perhe muutti Virroilta, josta Sillanpää on myös kotoisin. Niinimäki halusi etelämpään, kohti omia synnyinseutujaan ja ajokortittomana lähelle joukkoliikenneyhteyksiä. Kolmen hengen perhe saa elantonsa suurelta osin omasta maasta ja kotieläimistä.

– Meillä on maatiaiskanoja, vuohia, lampaita, seitsemän kyyttöä eli itäsuomenkarjaa, kaksi suomenhevosta maa- ja metsätöihin. Maidon, kananmunat ja lihankin saamme omasta takaa. Itse tosin en syö lihaa. Vihanneksia, juureksia ja yrttejä kasvatamme kymmeniä lajeja. Lisäksi meillä on runsaasti omena- ja luumupuita sekä marjapensaita. Kaupasta ostamme muun muassa mausteita, kahvia ja hedelmiä sekä vaihtelun vuoksi jotain muutakin, jatkaa Niinimäki.

Kanat ovat rodultaan Hämeen mustia, joka lienee yksi harvinaisimmista maatiaisroduista.

– Niitä oli Suomessa ja koko maailmassa jäljellä kymmenisen vuotta sitten parikymmentä yksilöä, kun ostin viimeiset siitoskanat ja aloin kasvattaa rotua. Aika nopeasti kanojen määrä nousi muutamaan sataan, kertoo Sillanpää.

Vapaa-ajan ongelmia ei etenkään kesäisin ole, sillä tila työllistää auringonnoususta auringonlaskuun ja joskus vähän enemmänkin.

– Kaikki on opeteltava ja kokeiltava itse. Olen oppinut muun muassa teurastuksen. Kerran vuodessa laitamme karjaa lihoiksi, sanoo Sillanpää.

Kutilan huvilassa on riittänyt töitä eikä kaikki ole vielä valmista.

– Tämä oli aika alkuperäisessä kunnossa entisen omistajan jäljiltä. Keittiökin oli kenties 1950-luvulta. Olemme remontoineet talon kauttaaltaan vuoden aikana, vanhaa kunnioittaen, Niinimäki kertoo.

Tänä keväänä pariskunta osti suuren kasvihuoneen rungon, joka on nyt nousemassa pellon laitaan.

– Muun muassa tomaatin, kurkun, paprikan ja munakoison taimet odottavat jo kasvihuoneeseen pääsemistä.

Elämäntapa on kummallekin valinta. Sillanpää sai tarpeekseen tietokonealalta ohjelmistosuunnittelijan hommista.

– Teimme hurjasti hommia, jotka piti aina saada valmiiksi ajoissa lähinnä projektipäällikön ansioluettelon takia. Silti kiireellä tehtyjä hommia paikkailtiin pitkään. Aloin miettiä, että mitä järkeä meikäläisen on paiskia töitä, saada rahaa, jonka kuitenkin kiikutan kauppaan suurimmaksi osaksi. Jos jätän välivaiheen pois, ja alan elää siten, että saan omalla työllä elannon suoraan, miettii Sillanpää.

– Minä paloin ympäristönkasvattajan työssä loppuun. Palkallisen järjestötyön ohella tein koko ajan vapaaehtoistyötä järjestöissä. Se uuvutti täysin, Niinimäki puolestaan kertoo.

Kumpikaan ei vaihtaisi nykyarkeaan pois.

– Tilan töiden lisäksi korjailen joskus tietokoneita ja toimin maatalouslomittajana, sanoo Sillanpää.

– Ajatuksissani on kehitellä tähän myös yritystä. Meillä on niin paljon omena- ja luumupuita, että pienimuotoisen mehustamon perustaminen on harkinnassa. Otamme tilalle myös ryhmiä tutustumaan, kuten Setlementin senioriryhmä viime viikolla kävi, ja jatkossa aion järjestää tyky-päiviä. Teen myös toimitussihteerin töitä eräälle lehdelle, sanoo Niinimäki.

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset