Kaupunkiuutiset

Onko pendelöinnillä tulevaisuutta? – Selvitysten tekeminen metsien kautta kulkevasta uudesta Tampereen ja Helsingin välisestä väylästä on sulaa hulluutta

Seppo Rehunen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen. Kuva: Raatikuva
Seppo Rehunen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen.

Junalla matkustajien määrä on romahtanut, kun työssä asuinalueen ulkopuolella käymisen eli pendelöinnin lisäksi opiskelussa ja kokouksissa on siirrytty sähköisillä välineillä toteutettaviin etäyhteyksiin.

Uusi tilanne antaa aiheen pohtia, mikä on Hämeenlinnasta Helsinkiin ja Tampereelle suuntautuvan junaliikenteen tulevaisuus.

Junayhteyksien tarjonta on riippuvainen matkustajamääristä ja on ymmärrettävää, että vähentynyt kysyntä vaikuttaa junien aikatauluihin ja myös junakaluston laatuun. Junaa käyttävät työmatkalaiset toivovat junien kulkevan tiheästi ja tarjoavan matkalla rauhallisen työympäristön.

Junien suosio kasvoi vuosikausia tasaisesti, mutta vuosi sitten matkustajamäärät putosivat hetkeksi kymmenesosaan. Matkustajia on arkisin alle puolet siitä, mitä ennen koronaa ja on epävarmaa, onko paluuta entiseen.

Uhkana on yhteysvälien harventaminen ja palvelutason lasku. Nyt Helsinkiin ja Tampereelle arkisin lähtevistä yhteensä noin 50 junasta on puolet kauko- ja puolet lähijunia.

Pysäköintivaihtoehtojen karsiminen kurjistaa

Asemanseudun saavutettavuus ja palvelutaso vaikuttavat pendelöinnin houkuttelevuuteen.

Uskoin pysäköintitalon rakentamisen tuovan pysäköintiin tasokkaan lisävaihtoehdon, mutta olin väärässä. Pysäköintitalo ei lisännyt vaan vähensi vaihtoehtoja, kun pysäköintiä vuosikymmeniä palvelleita ulkoalueita suljettiin.

Kaupunki teki saman virheen, mikä on leimannut ruutukaavakeskustan pysäköinnin systemaattista kurjistamista.

Aseman pysäköintivaihtoehtojen karsiminen ei ainoastaan herätä mielipahaa, vaan vähentää junalla matkustamisen houkuttelevuutta. Samalla vähenee pääkaupunkiseudulla asuvien ja siellä työtä tekevien halu muuttaa viihtyisään asumiskaupunkiimme.

Vetovoima vähenee.

Pysyvä asenneongelma

Ulkopuolelta katsoen tuntuu, että meillä on pysyvä asenneongelma. Tärkeintä käyttäjä- ja maksajaryhmää eli matkustajia eivät kuuntele riittävällä vakavuudella rautatiehallinnon eivätkä kaupungin edustajat.

Vuodesta toiseen jahnataan samoista asioista ja neuvotteluja pidetään eri kokoonpanoin vähän väliä ja ollaan tekevinään toinen toistaan parempia suunnitelmia.

Valtiovalta vitkastelee raiteiden lisäkapasiteetin suunnittelussa ja rakentamisessa.

Terve järki puoltaa, että lisäraide tai -raiteita rakennetaan nykyisten raiteiden viereen.

Selvitysten tekeminen metsien kautta kulkevasta uudesta Tampereen ja Helsingin välisestä väylästä on sulaa hulluutta.

Ratkaisuna pendelöinnin tulevaisuuden turvaamiseen esitän asiakkaiden toivomusten arvostamista, rohkeutta päätöksentekoon ja Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukuntien entistäkin vahvempaa yhteistä edunvalvontaa.

Arvelen junalla liikkumisen aikaa myöten palaavan kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Ehtoina ovat kaluston korkea laatu, tiheät vuorovälit ja vahva luotettavuus. Yksinkertaista!

Jokerikorttina voisi olla surullisen kuuluisan EU:n elvytysrahan – jossa annamme kolme lanttia ja saamme yhden takaisin – käyttäminen valtakunnan ylivoimaisesti käytetyimmän pendelöintiyhteyden kestävään parantamiseen.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset