Kaupunkiuutiset

Kolumni: Onko Suomi trumpismin tiellä?

Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala
Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala

Juhannusajan koukuttavinta antia kohdallani oli katsoa Yle Areenalta neliosainen dokumentti Hillary Clintonista. Sarja on rakennettu väljästi viime presidentinvaalien ympärille mutta käy samalla mainiosti läpi Yhdysvaltojen jakaantunutta poliittista ilmapiiriä. Annan katsomissuosituksen eikä sitä varten tarvitse pitää Clintoneista tai amerikkalaisesta yhteiskunnasta yleensäkään.

 

Dokumentti piirtää terävän analyysin pinnallisen, markkinaorientoituneen median ja henkilökohtaisten nettivälineiden voimasta tietoa ja asiantuntijuutta vastaan. Se kuvaa sivistyksen ja koulujärjestelmän rappion uhkaa ihmisyyden kasvun ja demokratian kustannuksella. Dokumentin jälkeen jää pohtimaan, voiko demokratiaa pitää yllä ilman sivistykseen kannustavaa yhteiskuntaa. Samantyyppisiä ajatuksia on tuoreessa julkaisussaan esittänyt jo 90-vuoden iän ohittanut sosiologi Jurgen Habermas.

 

Hillary Clinton on keskiluokkaisista oloista ponnistanut lahjakas juristi ja poliitikko, jonka rasitteeksi lasketaan ainakin kaksi näkyvää asiaa. Ensimmäinen on, että hän on nainen, joidenkin mielestä liian vakava ja julkisuudelle vihamielinen nainen. Toinen rasite on aviomies Bill Clinton, jonka rinnalla Hillary on pysynyt monista skandaaleista huolimatta. Mysteeri on se, että aviomiehen henkilökohtaisen elämän virheet presidenttinä vaikuttivat Hillaryn suosioon mutta eivät Billin. Hillary näytti jäävän ilman demokraattipuolueen naisten varauksetonta suosiota ja ääniä. Syitä voi arvailla ja siihen dokumentti antaa kyllä hyviä vastauksia.

 

Dokumentin keskeinen kysymys on kuitenkin se, miten suositun demokraattipresidentti Obaman jälkeen erittäin kokenut, politiikan ja juridiikan ammattilainen Hillary Clinton saattoi hävitä helppoheikki-Trumpille? Tappio tuli, vaikka Venäjän sekaantuminen vaaleihin kävi ilmeiseksi ennen vaaleja ja Donald Trumpin brutaali naisnäkemys tuotiin selvin todistein esiin. Tappio tuli, vaikka Clinton voitti arvioiden mukaan kaikki kolme suurta tv-väittelyä ja johti vielä kaksi viikkoa ennen vaaleja lähes kymmenen prosenttiyksikön marginaalilla.

 

Amerikka on politiikan ”spinnaajien” luvattua maata eikä siksi ole ihme, että Hillaryn jo kahdeksassa kongressin komiteassa vaarattomiksi todetut sähköpostit nousivat vielä 11 päivää ennen vaaleja tutkintaan. Epäilemättä jo pelkkä epäilys oli tuomio. Tätä taktiikkaa populistit surutta viljelevät myös Suomessa.

 

Yhteiskuntien pohjavirroissa elää alhaisia voimia. Nais- ja rotuviha nousee konservatiivisten ja valitettavasti myös joidenkin kristillisten piirien kautta varsinkin poliittisen oikeiston käyttöön. Hillary-dokumentti on oivallinen alustus esimerkiksi siihen, miksi Suomessakin perussuomalaisten ajatuspaja julkaisee vihakirjallisuutta tohtori Jukka Hankamäen tapaan. Dokumentin jälkeen on syytä myös miettiä, miksi kenttäpiispa Pekka Särkiö katsoi blogikirjoituksessaan tarpeelliseksi näyttää naiselle paikan synnytyskoneena ja panikoi työperäisellä maahanmuutolla.

Kysyn, olemmeko trumpismin tiellä? Dokumentin opettamana vastaan kyllä, jos annamme sen tapahtua.

 

 

 

 

Uusin Kaupunkiuutiset

28.10.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

28.10.2020