fbpx
Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Ei syytä huoleen ­– me suomalaiset voisimme tarjota osaamistamme etelään

Olisi väärin, jos Brysselistä käsin saneltaisiin, että mitkä pellot tulisi metsittää, kirjoittaa Kaupunkiuutisten kolumnisti, hämeenlinnalainen valtuutettu (kok.) Veli-Antti Silpola.
Kuva: Pekka Rautiainen

Luonnon monimuotoisuudesta on nykyään paljon puhetta. Keskustelu täällä Suomessa on lähtenyt kovalle laukalle.

Lehtijutuista saa yleensä sellaisen käsityksen, että me suomalaiset olisimme epäonnistuneet luonnon monimuotoisuuden suojelussa.

Näinhän se ei kuitenkaan ole.

EU:lla on kova tavoite olla lisäämässä luonnon monimuotoisuutta.

Brysselissä sorvataan parasta aikaa ennallistamislakia, jolla pyritään muokkaamaan ympäristöä alkuperäiseen tilaansa. Lain toteutus on jäämässä todennäköisesti enemmän jäsenmaiden itsensä vastuulle.

Näin suomalaisena hieman pelottaa jo valmiiksi, koska Suomessa oleva virkakoneisto ei ole tunnettu joustavuudesta tai avarakatseisuudesta.

Olen seurannut sivusta etenkin maatiloihin kohdistuvaa byrokratiaa ja EU-tukivalvontaa. Se ei todellakaan ole yksinkertainen maailma. Jos tällainen ennallistamislaki luodaan, niin pahoin pelkään, että sen tulkinta otetaan Suomessa aivan liian todesta.

Hyvänä yksinkertaisena esimerkkinä olen kuullut, että jos suomalainen viranomainen saa tehtäväkseen kävellä 100 metriä niin hän kävelee ihan varmuuden vuoksi 150 tai 200 metriä. Asiat tupataan viemään yleensä liian pitkälle ja monimutkaisiksi.

Kuinkakohan maatalouden EU-pykäliä eteläeurooppalaiset virkaveljet ja -siskot tulkitsevat ja seuraavat?

Suomi on nuori maa, jos katsotaan ihmisten jättämää kädenjälkeä ympäristöönsä. Pellot ja ihmisasutukset eivät ole kovinkaan vanhoja, jos verrataan vaikkapa Keski-Eurooppaan.

Nyt Suomessa kuitenkin jo puhutaan kovalla työllä raivattujen peltojen takaisin metsittämisestä. Keskustelua on kovasti käyty etenkin turvepeltojen ympärillä, jotka ovat meille tärkeitä kotimaisen ruokaturvan suhteen.

Olisi väärin, jos Brysselistä käsin saneltaisiin, että mitkä pellot tulisi metsittää. Kyllä suomalainen maanviljelijä itse parhaiten tietää mitä pelloillansa tekee ja mitä siellä viljelee.

Viherintoilijat niin täällä Suomessa kuin Brysselissäkin saisivat mieluummin keskittyä vaikkapa Välimeren maiden takaisin metsittämiseen. Siellähän se suurin ympäristörikos on aikoinaan tehty, kun puut ovat hakattu energia- ja laivateollisuuden tarpeisiin eikä uutta kasvua ole luotu.

Vaikka Suomessa metsiä hyödynnetään tehokkaasti, se on silti kestävää ja huomioi luonnon monimuotoisuuden. Meillä ei ole syytä huoleen.

Enemmän minua huolettavat Etelä-Euroopasta kadonneet metsät, joista viimeisetkin palavat parasta aikaa ennätyshelteissä.

Me suomalaiset voisimmekin tarjota metsäosaamistamme etelään. Loisimme sinne vihreyttä, estämme metsäkadon ja auttaisimme taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Ja etenkin siellä, paljon tehokkaammin ja näkyvimmin kuin mitä täällä jo metsien täyttämässä Suomessa.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset