fbpx
Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Koskaan ei ole liian myöhäistä fiilistellä festareilla

Kylli Kylliäinen

Viime viikonloppu oli hengellisten tapahtumien superviikonloppu. Oli Evankeliumijuhlat Karkussa, oli Kansanlähetyspäivät Ryttylässä, oli Suviseurat Lopella.

Maallisessakin mielessä oli menoa ja meininkiä. Oli Tuska-metallimusiikkifestarit Helsingissä, Provinssi Seinäjoella, Iskelmä-festarit Himoksella ja Porissa. Oli Weekend-festarit Hämeenlinnassa. Ja ties vaikka mitä missäkin.

Kahden koronavuoden kerryttämä yhteyden nälkä ja kulttuurideprivaatio kuljetti kansalaisia. Kunpa olisi kyky olla monessa paikassa yhtaikaa.

 

Mie en ole koskaan ollut ”festarikansalainen”. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni ”Kuka ei kuulu joukkoon?” -kysymyksen kalvamana.

Viime viikonloppuna käyskentelin ”kahden maan kansalaisena” ees sun taas. Välillä Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä, hurmioitumassa hengellisestä musiikista, välillä villiintymässä Weekend-festareilla, miun omassa kaupungissa.

Muistan ikuisesti sen hetken, kun oivaltava johtajamme Olli-Poika Parviainen ilmoitti kaupunginhallitukselle Weekend-festareiden tulevan Hämeenlinnaan. Silloin kaupunginhallitusta kehotettiin pitämään suut supussa, sillä viestinnän vastuu oli tapahtuman tuotannon tiimillä. Weekend- festareiden lippujen ilmestyessä liehumaan Raatihuoneen edessä oleviin salkoihin alkoi kaupunkilaisten keskuudessa kuhina.

 

Tänä kesänä miusta kuoriutui festarikansalainen. Miun maallisen majani Vanajan kirkon kulmilla tömähteli taiteilijoiden tahdissa koko Weekendin. Bassot paukkuivat. Kirkon kellot kumisivat.

Fiilistelin festarialueella päivät pääksytysten. Keräsin roskia ja kehotin nuorisoa liittymään kansainväliseen roskaliikkeeseen. Kuskasin festariväkeä Possuautolla ja tein galluppia siitä, miten palvelut ovat pelanneet. Palaute oli parasta ikinä. Festariväki hehkutti iloista ilmapiiriä, lämmintä lähimmäispalvelua, ainutlaatuisia artisteja. Ja säätä. Etenkin Sannia hehkutettiin. Ja JVG:ta jorattiin.

 

”Oletko täällä ihan yksin?” kysyy neitokainen kesken JVG:n juonnon. ”Eiiiiih. En ole yksin. Miulla on täällä tuhansia ystäviä.”

Parisuhdenormitetussa suomalaisessa yhteiskunnassa yksinelävän osaksi tulee usein yksinäisyys. Meiltä puuttuu yhteisöllisyyden kulttuuri.

Kyllin lämmin kiitos teille kymmenet ja kymmenet ihanat nuoret, jotka mahdollistitte miulle festarikokemuksen, jossa sain kuulua joukkoon.

Helsingistä hilautuneet tunnustivat olleensa alkuun epäileväisiä Hämeenlinnassa olevien festareiden onnistumisen suhteen. Possuauton ympärille kerääntyneiden stadilaisten mieli oli muuttunut. Suista singahteli silkkaa kiitosta.

Hämeenlinnan imagokuva ”odotukset ylittävän palvelukokemuksen” kaupunkina vahvistui viikonloppuna!

 

Kirjoittaja on valtuutettu (kd.), Hämeenlinna.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset