Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Jos pääsemme liian helposti eroon tavaroistamme, hankimme vain enemmän ja useammin uusia tilalle

Veera Jussila Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (vihr.) Hämeenlinnasta. *** Local Caption *** Veera Jussila Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (vihr.) Hämeenlinnasta.

Oman perheeni sohva vetelee nyt viimeisiään. Parsimiset ja paikkailut eivät enää auta, ja olen jo joitain kuukausia miettinyt tämän lähes 20-vuotiaan sohvan vaihtamista vähän ehjempään versioon. Ensimmäisenä ja suurimpana esteenä matkassa on ollut vanhan sohvan kierrättäminen.

Keväisin ja kesäisin paljastuu ympäri maakuntaa teiden varsilta, metsäteiltä ja jopa asutusten läheltä omien pienten kaatopaikkojen alkuja. Milloin on metsään eksynyt mikro, milloin muuttokuormasta jäänyt matkan varrelle sohva. Joskus joku levähdyspaikka jopa tunnetaan tiekaatopaikkana. Usein näitä perustellaan sillä, että matka Karanojalle on liian kallis, vaivalloinen ja hankala.

Isot huonekalut ovat kokeneellekin arjen kierrättäjälle uusi selvityksen aihe. Olen tottunut kierrättämään, ja hankimme ison osan huonekaluistamme käytettynä. Nykyistä sohvaamme on kyllä jo paikkailtu, mutta se tarvitsisi kokonaan uuden verhoilun. Iso kulmasohva syö kangasta niin paljon, että ompelijana laskin jo pelkkien materiaalien maksavan saman verran kuin uuden, mutta kuitenkin kierrätetyn sohvan. Lisäksi minulla ei ole tällä hetkellä aikaa tai tarpeeksi järeitä koneita ison sohvan päällystämiseen. Selvitin siis, miten sohva tulisi kierrättää oikein.

Ehjän ja puhtaan sohvan voisi viedä siis Luotsille, tai tilata heiltä nouto. Kun huonekalu on niin rikkinäinen, ettei se mene edes ilmaiseksi Luotsin kierrätystavarataloon tai Tori.fi-palvelussa, täytyy selvittää muut vaihtoehdot.

Otin yhteyttä sosiaalisessa mediassa Kiertokapulaan, ja kuulin että jätteenkäsittelylaitoksella sohvasta hyödynnetään kaikki ne materiaalit, joilla nähdään vielä olevan jatkokäyttöä. Jos haluaisin saada jätteenkäsittelymaksun mahdollisimman alhaiseksi, pilkkoisin sohvan jo kotona osiin ja eri jätelajeihin, Kiertokapulan ohjeiden mukaisesti. Myös tällöin jätteenkäsittelymaksu luultavasti alenisi.

Jätelautakunnan kaavailema, ja monen jo nyt parjaama perusmaksu kattaisi varmasti jatkossa myös osan sohvan jätelajeista. Se toisi myös uusia jätteenkierrätyspisteitä lähemmäs kuluttajia. Se ei kuitenkaan toki kattaisi sitä, että sohva haettaisiin taloni edestä muiden jätteiden kera. Mikä on myös ihan oikein.

Nykyään huonekalujen käyttöikä on lyhyempi kuin aiemmin, ja niitä myös hankitaan enemmän mielijohteesta. Huolto- ja paikkaustaidot unohtuvat, kun trendit kulkevat jossain muualla. Jos pääsemme liian helposti eroon tavaroistamme, hankimme vain enemmän ja useammin uusia tilalle. Sitä luonto ei kestä, eikä enää ilmastokaan. Siksi on vain hyvä, että joudumme näkemään edes vähän vaivaa kierrättämisen eteen. Tavaroiden jättäminen luontoon on kuitenkin yhä kiellettyä.

Uusin Kaupunkiuutiset

29.7.2020

Päivän Hämeen Sanomat

4.8.2020

Fingerpori

comic