Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Syrjintä ei kuulu Hämeenlinnaan

Veera Jussila.
Veera Jussila Kuva: Muu

Luin jokin aika sitten kaupungin koulujen tasa-arvosuunnitelmia.

Niissä oli hienoja tavoitteita ja periaatteita, joiden pitäisi olla jopa itsestäänselvyyksiä. Silti saamani palautteen mukaan kaikissa kouluissa ei aina toimita luotujen ohjeiden ja suunnitelmien mukaisesti. Milloin syynä on kiire, milloin välinpitämättömyys tai vanhat juurtuneet tavat.

Ennakkoluulot, syrjiminen ja rasismi ovat opittuja asioita. Hyvillä ja rohkaisevilla toimilla lapset oppivat kuitenkin suvaitsemaan erilaisuutta ja toimimaan yhdessä kaikkien kanssa.

Keneltä se on pois, jos halukkaat saavatkin laadukkaan vaihtoehtoisen tilaisuuden pääsiäiskirkon tilalle? Tai onko se sinulta pois, jos pieniä lapsia ei eroteltaisikaan liikuntatunneilla tyttöjen ja poikien ryhmiin?

Moni lapsi voisi ainakin saada vihdoin viestin siitä, että häntä on kuunneltu ja häntä arvostetaan juuri sellaisena kuin hän on. Uskontokuntaan tai sukupuoleen katsomatta.

Ensi viikolla alamme työstämään poliitikkojen, viranhaltijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa Lapsiystävällinen Hämeenlinna-ohjelmatyötä. Toivon, että sen keskiössä ovat myös nimensä mukaisesti kaikki lapset ja nuoret.

Meidän tulee huomioida ja kuulla vauvat, teini-ikäiset, koululaiset, taaperot, leikki-ikäiset, uskonnottomat, kaikkiin eri uskontoihin uskovat, pitkät, lyhytkasvuiset, kaikkiin eri sukupuoliin kuuluvat, suomenkieliset ja muita kieliä puhuvat tai puhumattomat, kaikki eri etnisiin vähemmistöihin kuuluvat, viittomakieliset ja muilla välineillä kommunikoivat, sateenkaariperheiden lapset, muiden kuin omien biologisten vanhempien kasvattamat, yksinhuoltajien ja uusioperheiden lapset, sairauden tai muun näkyvän tai näkymättömän vamman omaavat lapset, sekä kaikki muutkin kaupungin lapset, vanhempien tulotasosta riippumatta tai siitä huolimatta.

Meillä ei ole varaa jättää ketään yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Hämeenlinna kuuluu kaikille. Ihan kaikille meille.

Arjessa omia ennakkoluulojaan voi helposti testata omassa mielessään. Puhuisinko omista lapsistani tai lapsilleni samaan sävyyn, tai kirjoittaisinko heille samanlaisia viestejä somekanavissa?

Jos, ja toivottavasti kun, haluamme saada koulukiusaamista hillittyä, tulee meidän aikuisten tarkastella kuinka puhumme toisistamme ja toisillemme. Pienemmät oppivat aina isommiltaan, joten kaupungin tulevaisuus ja ilmapiiri on meidän kaikkien vastuulla. Olemme kaikki samanarvoisia myös lain edessä, joten voisimmeko myös toimia arjessa sen mukaisesti? Ilman syrjintää, tapahtui se sitten tietoisesti tai ei.

Uusin Kaupunkiuutiset

1.7.2020

Päivän Hämeen Sanomat

6.7.2020

Fingerpori

comic