fbpx
Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Terve, rauha suloinen – Sota poistu suruinen…

Kylli Kylliäinen Kuva: Muu
Kylli Kylliäinen. Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (kd.) Hämeenlinnasta.

Virsi 587 on soinut sielussani siitä saakka, kun heräsin hyökkäykseen.

Pienen pieni persoona, poikalapsi, ehkä ekaluokkalainen, piipahtaa koulupäivänsä päätteeksi paikalliseen R-kioskiin. Karkkihammasta kolottaa. Lapsi laskee lanttejansa ja lausahtaa: ”Tahtoisin antaa sinne Ukrainaan 10 senttiä”. R-kioskin myyjän silmäkulmaan kulkeutuu kyynel.

Pitääkö pienen pojan pohtia pohjattoman pahuuden synnyttämän sodan seurauksia? Lapsiystävällisen kaupungin aikuisten tehtävä on suojella lapsia sodan kylmiltä kasvoilta.

Ihmisillä suuri halu auttaa

Miun seurakunnan diakoniatyöntekijän kutsu kajahtaa. Kutsu keräämään kirkon ulkomaanapua Ukrainaan. Markkinapäivänä. Mielessäni mietin, että eihän pankkikorttikansalaisilla ole nykyisin pennin pyörylääkään pussin pohjalla.

Liikahtelen lippaan kanssa talvisella torilla. Olen matkani varrella kerännyt milloin Nenäpäivää, milloin Nälkäpäivää, milloin Yhteisvastuuta, milloin Diakoniaa lapsiperheköyhyyteen, milloin Pelastusarmeijan Joulupataa, milloin mitäkin. Pimeän kaupan illoissa enkelinä, Nenäpäivinä possuna.

Koskaan, en kuuna kullan valkeana, ole kokenut kuinka kaupunkilaiset, kaikki, suorastaan ryntäävät uhraamaan ahdingossa oleville ukrainalaisille. Viimeisiä seteleitä sain survoa lippaaseen. Sodan kylmät kasvot sulavat rakkaudessa.

Hyvien ihmisten kaupunki

Suljen silmäni. Öisin makuuhuoneeseeni ilmestyvän Putinin hahmo häipyy. Sieluni silmin katselen niitä kaupunkilaisia, joilla on rauhan lempeät kasvot. Rauhan rakentajan kasvot. Heitä oli taannoin torilla, pilvin pimein, korkean kinoksen päällä, osoittamassa tukea Ukrainalle. Heitä oli Hämeenlinnan kirkossa, laittamassa leiviskänsä likoon Ukrainan rinnalla seisten. Heitä on punaisten ja vihreiden ja valkoisten lippaiden kanssa liikenteessä. Heitä on…!

Hämeenlinnassa asuu hyvyys. Hämeenlinna on hyvien ihmisten kaupunki.

Huoli läheisistä saa itkemään

Heilun Hattelmalantien huitteilla, Kansainvälisenä Unipäivänä. Kysäisen vastaantulevalta, sinisilmäiseltä, pinkkitakkiselta: ”Miten nukuit viime yönä?”. ”En niin hyvin”. Nousevan kuun aika on syypää. Vai onko? Kerron hänelle, että Putin tulee luokseni öisin.

Sinisilmiin ilmestyy suru. ”Olen ukrainalainen” ilmoittaa ihminen. Huoli läheisistä purkautuu itkuna. Hän kertoo olevansa täällä turvassa, mutta kotimaassa kukaan ei ole turvassa. Puhumme ja puhumme. Kyynelten keskeltä hän kiittää, kiittää meitä suomalaisia, hämeenlinnalaisia, kaikesta tuesta, avusta, myötätunnosta, rakkaudesta.

Valmius ottaa vastaan

Kaupunginvaltuusto sai viime viikolla Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen infon. Kyllin lämmin kiitos siulle pelastuspäällikkö Petri Talikka. Kerroit, että puhelin on pirissyt. Kaupunkilaiset ovat kyselleet missä on lähin väestönsuoja.

Rauhallisuutesi teki meihin syvän vaikutuksen. Kaksi vuotta olemme puhuneet huoltovarmuudesta pandemian pyörteissä. Nyt puhumme varautumisesta väestönsuojeluun.

Mie rukoilen valmiutta ottaa vastaan ukrainalaisia pakolaisia, lähimmäisiä.

Rauha riemuvirsin soi!

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset