Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Yksiö tornista vai talo rannasta? – Kaupungin virkakoneisto suhtautuu maalle muuttamiseen nuivasti

Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala
Timo Kaunisto Timo Kaunisto Kirjoittaja on talonpoika ja tohtoriopiskelija Kaurialasta. Kuva: Jouni Harala

Hämeenlinnan asukasluku on kääntynyt kasvuun. Sattumasta ei enää taida olla kysymys, kun määrä kasvaa jo toista vuotta peräkkäin, sadoilla ihmisillä.

 

Ihan kaikkea ei siis ole onnistuttu tekemään täysin väärin, vaikka tunnettu ja suosittu poliittinen ryhmä niin väittääkin. Kaupunkiin on kaavoitettu kiinnostavia rakentamisen alueita ja junayhteydetkin toimivat takavuosia paremmin. Palveluitamme ei ole ajettu alas. Edes remontissa oleva julkishallinto ei peitä sitä tosiseikkaa, että Hämeenlinna on edelleen ensimmäinen oikea kaupunki Helsingistä pohjoiseen päin.

 

Tuuli on asumisen suhteen kääntynyt kuitenkin etupäässä muista syistä kuin omien toimiemme ansiosta. Helsingin seudun metropolista on tehty liian kallis ja tiivis väljään rauhaan tottuneille suomalaisille. Ei meistä gryndereiden päiväunilla urbaaneja saatu. Kaipaamme metsiin ja vetten äärille. Korona-aika vaikuttaa lisänneen kahden kodin kansalaisia ja moni kesämökkiinsä varustautunut miettii, miksi vielä pitäisi palata?

 

Maallemuuttajia kohtaan Hämeenlinnan virkakoneisto on ollut nuiva. Valtuuston jäsenenä olen monessa yhteydessä, myös virallisten aloitteiden kautta, nostanut esille vakituisen maalla asumisen esteiden karsimista. Ajatusta on myös laajasti tuettu ja varsinkin pitäjien valtuutetut puolueesta riippumatta ajavat vahvasti asumisen vapauden asiaa.

 

Juristin ja sentralistivaltuutetun vastaus on poikkeuksetta se, että sitten ne maalaiset tulevat vaatimaan palveluja. Että pitää vesijohtoa ja tietä rakentaa, puhumattakaan koulun tai terkkarin ylläpitämisestä. Tulisivat jo pois sieltä, luonnon monimuotoisuutta vaarantamasta!

 

Kun lainsäädännön uudistus edellytti kuntia osoittamaan maalle rakentamisen paikkoja, sitäkin vastustettiin. Lopulta Hämeenlinnan alueelta löydettiin kolme postimerkin kokoista plänttiä, joille suotaisiin uudisrakentamisen armo. Huvittaisi ellei oikeasti surettaisi. Kaupungin asumisen strategiaan ei tähän asti ole sopinut sen loistava sijainti vetten ja luonnonarvojen äärellä.

 

Nyt on muutoksen aika. Lainsäätäjän tehtävä on määritellä kaksikotisen verotuksen jako sellaiseksi, että siitä hyötyy myös palvelut järjestävä mökkikunta. Kaupungin tehtävä on palvella asunnon tarkoitusta muuttavia, osoittaa rakennuspaikkoja joustavasti ja ylläpitää kiinnostavuutta. Esimerkiksi toimiva Alvettulan kyläyhteisö kouluineen ei ole budjettipunakynän paikka.

Uusin Kaupunkiuutiset

24.10.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

24.10.2020