Kaupunkiuutiset

Paljonko sinulle on muutama

Hämeenlinnalainen Mikko ei ole koskaan tuntenut halua nauttia alkoholia, koska hän oli koko lapsuutensa joutunut katsomaan omien vanhempiensa ryyppäämistä, ja kuinka jokainen ilta lopulta päättyi heidän riitelyyn, jossa Mikkokin sai kuulla kunniansa. Hän ei mitenkään pystynyt ymmärtämään, kuinka viina voi sekoittaa ihmisten päät niin totaalisesti. Mikko oli aina pelännyt, että hänkin alkaisi juodessaan käyttäytyä kuten vanhempansa. Hän halveksi suuresti kaikkia, jotka käyttivät alkoholia.

Mikko oli elänyt täysin päihteetöntä elämää, kunnes työpaikan järjestämässä pikkujoulutilaisuudessa hän näki ensimmäistä kertaa työkavereiden nauttivan viisasten juomaa. Häntä kummastutti, kuinka hyvin he osasivat käyttäytyä. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, eikä kukaan riidellyt.

Mikko alkoi epäilemään käsitystään alkoholin käyttäjistä. ”Uskaltaisinkohan minä kokeilla, jospa vika onkin ihmisissä eikä viinassa.” – Hän päätti olla rohkea ja otti elämänsä ensimmäisen ryypyn, Mikko oli tällöin 32-vuotias. Tuliliemen noustessa päähään, Mikko ei ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Hänestä tuntui, että nyt elämä hymyilee, ja hän on näiden päihteettömien vuosien aikana menettänyt paljon. Kaikki arkiset huolet katosivat kuin pieru Saharaan. Iltaa sitten vietettiin pikkutunneille asti, kosteissa merkeissä.

Hän kitui tuskissaan, viinan himo oli valtava.

Seuraavana aamuna Mikko katui juomistaan, elämän ensimmäinen krapula. Hän päätti, että tämä kerta tulisi olemaan ensimmäinen ja viimeinen. Kului kaksi viikkoa, Mikko seurasi ruokakaupassa käydessään kuinka yksi sun toinen nappasi olutlaatikon ostoskärryihinsä, olihan lauantai. Tämän innoittamana hän rohkaisi itsensä. Jos muut niin miksen minäkin, ja päätti ostaa korin olutta. Jospa tällä kertaa otettaisiin vähän rauhallisemmin.

Kuukauden kuluivat, viina virtasi Mikon suonissa, joka viikonloppu, määrän jatkuvasti kasvaessa. Olut ei miehelle enää riittänyt kasvaneen sietokyvyn takia, joten hän siirtyi aina vain väkevämpiin juomiin. Työkaverit olivat huomanneet Mikon muuttuneen hiljaisemmaksi. Hän ärtyi helposti pienistä asioista, eikä ollut enää se talon iloisin ja positiivisin ihminen. Kun työtoverit kertoivat tästä Mikolle, hän tokaisi, ”te muut täällä olette muuttuneet, enkä minä!”

Kesäloman alkaessa alkoholin käyttö lisääntyi dramaattisesti, kirkasta viinaa kului 4 pulloa viikossa, eihän sillä mitään väliä ollut, kun ei tarvinnut töihin mennä. Loman jälkeen Mikko huomasi kuinka vaikeata oli palata arkeen. Hän kitui tuskissaan, viinan himo oli valtava, joten hän päätti lieventää oloaan aina iltaisin muutamalla oluella, viikonloppua odotellessa. Mikko ei kuitenkaan voinut myöntää itselleen että hänellä on päihdeongelma. ”Enhän minä ole alkoholisti, minähän vain nautin alkoholia joka päivä” – Tähän lauseeseen Mikko halusi uskoa.

Olet sinä yksi saatanan heikko paska.

Viinan himo kuitenkin häiritsi päivisin töihin keskittymistä liian paljon. Mikkoa ei enää kiinnostanut käydä töissä. Viina oli vienyt kaiken huomion ja kiinnostuksen muuhun elämään, joten hän päätti irtisanoa itsensä. Eräänä kauniina syysiltana Mikko istuskeli puistonpenkillä, seuranaan vain jallupullo. Hänen eteensä ilmestyi tuttu mies, entisen työpaikan johtaja, joka ilmaisi mielipiteensä murahtaen: ”Olet sinä yksi saatanan heikko paska, kun annat viinan pilata elämäsi! Ottaisit itseäsi niskasta kiinni, alkoholisti!”

Johtajan poistuttua, Mikko ei enää pystynyt ottamaan hörppyäkään, sana alkoholisti oli jäänyt soimaan hänen päähänsä. Seuraavana aamuna pullon korkki ei auennutkaan, Mikko oli päättänyt, että haluaa entisen elämänsä takaisin. ”Pystyin vihdoinkin katsomaan itseäni peilistä ja myöntämääni olevani alkoholisti.”

Tästä alkoi monen vuoden helvetillinen taistelu, joka tuntui monesti voittamattomalta. Vuosiin on mahtunut useita retkahduksia, ja päiviä jolloin olisi voinut heittää hanskat tiskiin, mutta suomalaisella sisulla ja päättäväisyydellä, Mikko on pystynyt lopettamaan juomisen, ja on ollut kuivilla nyt 3 vuotta.

”En ole elänyt päivääkään lopettamisen jälkeen, ettenkö olisi ajatellut juomista, riippuvuus tulee seuraamaan minua hautaan asti”. Mikko on tyytyväinen päihteettömään elämäänsä, ja päässyt takaisin kiinni työelämään. Mikko painottaa ongelman myöntämisen olevan avain paranemiseen.

Tarinan henkilön nimi on muutettu.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset