fbpx
Kaupunkiuutiset

Paniikkikohtaus iski magneettikuvassa – Miten on mahdollista, että minulla on fobioita ihan kaikesta?

AP Sarjanto Kuva: Toni Rasinkangas
AP Sarjanto Kuva: Toni Rasinkangas

Olen aina tiennyt, että kärsin jonkun sortin ahtaan paikan kammosta ja pari viikkoa sitten jouduin selkäkipujeni takia magneettikuvaan.

Katselin ennakkoon netistä kuvia hymyilevistä potilaista, jotka pötköttivät pelkästään alaruumis siinä toosassa ja ajattelin, että eihän tuo kovin pahalta näytä.

Labrassa totuus oli kuitenkin toinen. Kun minut tökättiin kokonaan pömpelin sisään, sain paniikkikohtauksen.

Hoitaja oli kovin ymmärtäväinen. Sain suosituksen hankkia rauhoittavaa lääkettä ja tulla viikon kuluttua uudestaan.

Jestas, että häpesin koko viikon itseäni. Miten on mahdollista, että minulla on fobioita ihan kaikesta?

Makasin kotona sängyllä tietosanakirja naaman edessä ja koitin harjoitella. Lääkehän sen homman sitten hoiti, ja seuraavalla kerralla vain hihittelin siellä putkessa.

Vauhtikaan ei nappaa

Hurjastelustakaan en ole koskaan tykännyt. Siinä oli minulle riittävästi vauhdin hurmaa, kun muutimme 35 vuotta sitten vaimon kanssa yhteiseen kotiin Harvialaan ja köröttelin Metsäliitolle töihin mopolla. Osta nyt edes moottoripyörä, työkaverit sanoivat.

Mopoiluani nauroivat naurismaan aidatkin. Kirjoitin jopa laulun siitä, kun kerran ajelin Mantereenlinnan ohi. Ilmeisesti oli ollut jotain kuulasotaa menossa, kun tien reunassa oli urheiluautoja ja nuoria miehiä maastopuvuissaan polttelemassa sikareita.

Poitsut osoittivat sormella ja huutelivat, kun putputtelin pappatunturilla menemään. Siinä hetkessä koin kuitenkin suuren voimantunteen siitä, etten enää juurikaan välitä, mitä jotkut jupit minusta ajattelevat.

Jumissa viidessä metrissä

Tottahan toki pelkään myös korkeita paikkoja. Rintamiesröttelön kunnostuksessa joutuu silti venymään.

Vaimohan pomppii viidessä metrissä maalaustelineeltä toiselle muina naisina, kun meikäläisen polvet lyövät loukkua.

Muistan ikuisesti ensimmäisen kerran, kun kiipesin katolle. Nokisutari oli tulossa, ja katto piti kuulemma putsata lumesta. Löysin ulkovarastosta semmoisen lasten lapion, laitoin sen vyön alle ja kipusin ylös.

Takaisin tullessa vyössä ollut lapionperskeles jäi jumiin vesikourun taakse, enkä päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan.

Maan kamaralla tilannetta seurannut vaimo purskahti nauruun.

Jos kaikkien näiden nöyryytysten tarkoitus on tehdä minusta nöyrä, niin tehtävä on suoritettu.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset