Kaupunkiuutiset

"Parasta kesässä on tavallinen arki"

Entinen Yleisradion toimittaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja Pentti Järvinen on alkujaan Hämeenlinnan poikia, mutta Hauholla hän alkoi viettää kesiään 1980-luvun alussa.

– Isäni osti mökin täältä vuonna 1983, varmaankin yhtenä ajatuksena nähdä poikiaan vähän useammin, Pentti kertoo.

– Heti ruvettiinkin sitten hirveän usein käymään ja kesät olivat hauskoja, kun meitä oli täällä kaksi perhettä lapsineen.

Vuosikymmen myöhemmin Järviset huomasivat kaipaavansa talvellakin maaseudun rauhaan. Mökistä tuli viikonloppujen rauhan satama, mutta kokonaan he eivät halunneet sinne muuttaa.

– Kaupunkikin on meille tärkeä. Helsingissä asuttiin kerrostalossa.

– Pitkään aateltiin, että koskaan emme muuta takaisin Hämeenlinnaan, mutta vuonna 2010 se sitten tapahtui, koska on niin kätevää olla lähellä mökkiä. Jos on huonot kelit, voimme jäädä kaupunkiin.

Aino Järvinen on eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja, jonka perusteellinen mökkiytyminen sai alkunsa työuran pitkillä kesälomilla. Hänelle mökillä on tärkeintä luonto, joka on koko ajan läsnä kaikessa.

– Joka asialla on ilme: järvellä, pilvillä, puilla, jokaisella kalliolla ja rannan kivellä samoin kuin saunalla, veneellä ja kaikilla esineillä, hän tuumaa.

– Taidan olla vähän proosallinen ihminen, kun tykkään, että arki on kesässäkin parasta. Aamu alkaa hyvin, kun saan aamukahvin jälkeen potkaista veneen irti rannasta, soutaa verkot, perata kalat ja juoda vielä kalakahvit. En voi kuvitella mökkielämää ilman kalastusta.

Pena kertoo kavereiden olevan kateellisia, kun vaimo oikein mielellään perkaa päivän saaliin.

– Yhtään en ollut kalastellut ennen kuin tänne tultiin. Yrityksen ja erehdyksen kautta on opeteltu kalastusta ja ravustusta. Täältä saa verkolla muikusta lähtien mitä vaan ja hyvällä ilmalla lasketaan verkot joka ilta. Vastikään saatiin seitsemänkiloinen kuha.

Uuden kulman mökkeilyyn avasi Järvisten pöllöharrastus, joka lähti 11 vuotta sitten liikkeelle tyttäreltä lahjaksi saadusta pöntöstä.

– Pöntön rakentaja ohjeisti, että jos siihen pöllö asettuu pesimään, niin pitää ottaa yhteyttä professori Saurolaan, Aino muistelee.

– Pöllöhän tuli, Saurola kävi rengastamassa ja muuttui pian jo ystäväksi. Kun Saurola kertoi, että hänen vaimonsa alkaa olla saanut tarpeekseen vuosikymmeniä jatkuneista pöllöretkistä, minä tarjouduin assistentiksi. Pena paikkaa välillä, mutta lähinnä se on minun hommaani.

Retket ovat pitkiä ja kestävät usein aamuseitsemästä iltamyöhään.

– Paljonhan siinä on autossa istumista, mutta koko homma on hauskaa ja jännittävää. Assistentin tärkein tehtävä on varoittaa viirupöllön hyökkäyksestä. Se tulee nimittäin täysin äänettömästi ja iskee päähän ja hartioihin.

– Kaikki pöllöemot eivät kuitenkaan ole kovia tappelijoita. Jotkut antavat ottaa munan mahansa alta, eivätkä ole moksiskaan.

Järvisten mökillä ei minkään asian tarvitse olla tiptop. Paikat saavat ovat sopivasti rempallaan, mitään ihmeellistä ei hankita, vain pahimmat kulumat korjaillaan. Ainoa asia, mikä pidetään huippukunnossa, on puuvene.

Monille ihmisille viljely on mökkeilyn suola, mutta pohjoisella tontilla se ei oikein luonnistu.

– Minulle riittää, kun viljelen yrttejä sekä vähän salaattia ja yritän pitää metsää kurissa, jotta pihan mustikkamaalle ei pääse sankkaa puustoa kasvamaan. Kukkapenkeillä en voi kehuskella, mutta luonnonkukkia tykkään kerätä pihalle ämpärikaupalla, Aino sanoo.

– Joskus on tärkeää myös pitkästyä ja miettiä, mitä tekisi. Senkin opin omassa lapsuudessani loputtomina viikkoina mökillä Saimaan rannalla. Joku psykologi on sanonut, että sen oppiminen olisi nykylapsillekin tärkeää.

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset