fbpx
Kaupunkiuutiset

Pirjo Heino on monessa mukana

– Olen aina tiennyt, että haluan taiteilijaksi. En tiedä, mistä halu tulee, mutta tarina kertoo, että mummolassa pikkutyttönä istuin kangaspuiden alla ja järjestelin värikkäitä matonkuteita kuviksi ja kerroin niistä tarinoita, kuvataiteilija ja kuraattori Pirjo Heino kertoo.

Hämeenlinnalainen kulttuurin moniottelija Pirjo Heino on ollut mukana lukuisissa kansainvälisissä taidenäyttelyissä ja -tapahtumissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Parhaillaan Heinon kädenjälki näkyy kuraattorin ominaisuudessa kansainvälisessä kirjataidenäyttelyssä Hämeenlinnan pääkirjastossa.

Heinon kansainvälinen toiminta sai alkunsa 1990-luvun tienoilla – sattumalta.

– Sain kontaktipyynnön Sveitsin kautta. Kaksi romanialaista taiteilijaa halusi pitää näyttelyn Suomessa, ja lupauduin järjestämään sen.

Heino ystävystyi romanialaistaiteilijoiden kanssa, osallistui heidän mukanaan näyttelyyn Delhissä ja tutustui siellä intialaisiin taiteilijoihin.

– Yhdellä intialaistaitelijoista oli kontakteja Saksaan Esseniin, jonne minäkin sitten sain kutsun, Heino kuvailee tapahtumaketjua.

Toinen romanialaistaiteilijoista perusti vuonna 1993 Finroart XXI -säätiön, jonka toiminnassa Heino on ollut mukana. Tähän päivään mennessä säätiöllä on ollut toistasataa tapahtumaa ympäri maailman.

Kansainvälisiin näyttelyihin osallistuminen on kasvattanut taiteilijaystävien verkostoa, ja sitä kautta poikinut Heinolle kutsuja näyttelyihin ja symposiumeihin ympäri maailman.

– Tämä yksittäinen ”sattuma”, johon tartuin, johti pitkälliseen tapahtumaketjuun. En ole pyrkinyt kansainvälisyyteen, mutta kun minua pyydetään mukaan, en osaa sanoa ei, Heino naurahtaa.

Sisältö sanelee

Heino on kotoisin Hauholta. Lapsuudessa saatu kipinä kuvataiteeseen vain vahvistui iän myötä, ja tie vei taideopintojen pariin Hyvinkäälle. Matkan varrella Heino on täydentänyt osaamistaan kulttuurintuotannon, pedagogiikan ja taidehistorian sekä erilaisten käden taitojen opinnoilla.

– En ole fiksoitunut mihinkään tiettyyn tekniikkaan vaan käytän kaikkia materiaaleja sen mukaan, mikä on tavoite ja päämäärä. Voin ottaa haasteeksi ihan mitä vaan.

Välillä luovuus vaatii puhdasta sisua:

– Noin kymmenisen vuotta sitten taiteilijasymposiumissa Slovakiassa saimme haasteeksi muokata veistoksia valtavista kuusitukeista. Ajattelin, että moottorisahaa en ota käteen, joten tartuin kirveeseen.

Heino veisti tukista neljä metriä korkean, jättikokoisen kynän.

– Kaksi viikkoa siihen meni, ja hartiat olivat kipeinä, mutta sain mainetta sisukkaana suomalaisena, kun kirveellä veistin, kuvataiteilija nauraa.

Halu osallistua

Suomessa taiteilijoista vain kourallinen elättää itsensä kuvataiteella. Suuri osa, myös Heino, tekee taiteen ohessa muuta työtä pysyäkseen leivänsyrjässä.

– En tee kaupallista. Minun ei tarvitse miettiä myymistä ja töiden säilymistä, mikä antaa vapautta tekniikan valintaan. Teen taidetta sen takia, että haluan osallistua, olla mukana ja sanoa sanani oman työni kautta.

Taidetta ei Heinon mielestä kuitenkaan tarvitse ymmärtää.

– Riittää, että katsoo. Taiteessa on muutakin kuin sanoma: siinä on värit, muoto, rytmi ja kompositio, joista voi nauttia, Heino luettelee.

Hän poimii aiheensa elämän yllätyksellisyydestä.

– Elämä on kuin puutarha, jota ihminen yrittää muokata ja hoitaa parhaansa mukaan. Silti rikkaruohoja nousee yllättävistä paikoista.

Heinolle taideteos on rajapinta, jossa yleiset ja henkilökohtaiset ajatukset kohtaavat.

– Joskus tuntuu, että ajattelen niin eri lailla kuin yleisesti ajatellaan. En tee poliittista tai uskonnollista taidetta, vaan yritän saavuttaa taiteessani inhimillisen.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset