Kaupunkiuutiset

Pitääkö ihmisen joutua pedon suihin jonkun kanttarellinturjakkeen takia, jonka olisi voinut ostaa torilta?

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

En ole koskaan varsinaisesti käynyt sienestämässä. Olen ollut pari kertaa fyysisesti läsnä, kun tätä toimintaa on harjoitettu, mutta lähinnä löntystellyt kädet taskussa ihmetellen ihmisten intoa.

Mieleen tulee muisto lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, kun lähdin vaimon kaveriksi sieneen Harvialassa.

Istuskelin kivellä ja polttelin piippua, kun huomasin noin sadan metrin päässä jonkun metsän eläimen ravistelevan reidenpaksuista puuta kuin pientä närettä.

Muistan ajatelleeni, että pitääkö ihmisen kuolla jonkun kanttarellinturjakkeen takia, jonka olisi voinut käydä ostamassa torilta.

Iloisia huudahduksia

Tänä vuonna olen viritellyt jonkinlaista luontosuhdetta ja törsännyt rahani vaelluskenkiin, telttaan ja muihin retkeilyvehkeisiin.

Näin ollen en kehdannut kieltäytyäkään, kun vaimo ehdotti sienireissua. Oppaaksi lähti hyvä ystävämme ja entinen naapuri Harvialasta.

Naiset painelivat pikavauhtia pöpelikköön ja pian alkoi kuulua iloisia huudahduksia. Meikäläinen ei nähnyt maassa kuin syksyn lehtiä ja tuntui vähän nololta, kun vaimo näytti oikein sormella, että tuosta voit ruveta keräämään.

Yllättävä käänne

Nypläilin parikymmentä suppilovahveroa kyytiin ja ajattelin, että velvollisuudet on hoidettu. Käppäilin muissa ajatuksissa omia polkujani, kunnes tulin rinteessä olevaan painanteeseen.

Sanoin ihan oikeasti hallelujaa. Meinasin huutaa tytöille, mutta päätin kerrankin pitää turpani kiinni ja kauhoin muina miehinä pussiin satoja suppiksia.

Ähäkutti. Luulitte, että tämä on taas uusi surkea luku töppäilyjeni valtameressä, mutta tämä onkin menestystarina.

Jalkapallo jäi väliin

Sienet pitää tietysti putsata ja käsitellä. Kotona minulle valkeni, että illan jalkapallo-ottelun seuraamisesta ei ole toivoakaan, enkä ehdi edes katsoa päivittäistä annostani Lars Monsenin erämaaseikkailuja.

Kummasti kuitenkin siinä sieniä töpsytellessäni tulin ajatelleeksi, etten ole ehkä pitkään aikaan tehnyt mitään yhtä mielekästä.

Pieni tyylirikko tässä juurevassa eksistenssissä oli postata saaliista kuva Facebookiin ja käydä vähän väliä katsomassa, moniko tykkää ja kuka tykkää.

Toisaalta ajattelin, että parempihan se on kasa sieniä kuin joku iänikuinen kuva kaljatuopista.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset