Kaupunkiuutiset

Pitelemättömät

Muutamia vuosia sitten kuulin suomalaiselta kuvataiteilijalta kertomuksen kahdesta naistaiteilijasta, jotka olivat Italiassa puolittain väkisin tunkeutuneet taloon, joka kuvataiteilijalla ja hänen vaimollaan oli käytössä. Pian selvisi, että he olivat tulleet pakoon suomalaismiestä, jonka kanssa molemmat aikoinaan olivat olleet naimisissa. Naiset kielsivät kertomasta entiselle aviomiehelleen heidän olinpaikkaansa, jos mies soittaisi.

Selvisi, että entinen aviomies oli tulossa Italiaan rahattomana ja huonossa kunnossa, rekkakuskeilta kyytejä pummaillen. Mies soitteli ensin Saksasta ja sitten yhä lähempää ja kyseli entisiä vaimojaan; lopulta hän pääsi perille ja käynnisti tapahtumaketjun, joka tuntui uskomattomalta, mutta jota suomalainen taiteilija väitti todeksi sanasta sanaan.

Kirjoitin taiteilijan kertomuksesta romaanin Pitelemättömät. Yhdistin siihen muitakin uskomattomia juttuja, joita vuosien varrella olin kuullut pitelemättömistä tyypeistä, joita keskuudessamme yhä liikkuu, kuten eräästä kaupunginlakimiehestä, joka tuli ensimmäiseen työpaikkaansa pikkukaupungin lakimieheksi, kutsui kaupunginjohtajan illalliselle ja joutui muutaman viskin nautittuaan kaupunginjohtajan kanssa tappeluun, ja vietiin yöksi putkaan, tai eräästä tutustani, joka oli joutunut hakemaan teheranilaiselta ruumishuoneelta suomalaisen turistin ruumista samaan aikaan kun islamilainen vallankumous täytti Teheranin kadut. Ja monta muuta pitelemätöntä juttua.

Helsingin Sanomien ammattikriitikko kirjoitti kirjasta: Syvällisyyttä siinä on vain nilkkaan asti. Hän oli taas kerran aivan oikeassa, kirja on hauska ja mukaansatempaava eikä lainkaan syvällinen. Jos haluatte lukea syvällisen teoksen, lukekaa Eino Kailan teos Syvähenkinen elämä, sitä lukevat ammattikriitikot.

Pitelemättömät oli hauska kirjoittaa ja uskon, että siitä on monelle iloa.

Antti Tuuri

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset