fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Koska penseilijöitä maailmassa riittää, ota sinä toisenlainen lähestymistapa – Puhu kauniisti (myös) ensirakkaudesta

Ani Kellomäki. Kuva: Pekka Rautiainen

Vietimme viikonloppuna puolisoni kanssa 22. hääpäivää. Hääkuva, jossa poseeraamme 23-vuotiaina hellesäässä vei päivän muistoihin pikana.

Puolisollani on kuvassa pikimusta tukka. Se oli pikapelastus, kun polttareissa oli poikaporukassa intouduttu ensin valkaisemaan rakkaani ponnaripituinen piiska ja sitten värjäämään se Tommi Läntisen innoittamana tulenpunaiseksi. Minulle oli morsiussaunassa tullut kanelihieronnasta jäätävä allerginen reaktio. Ihan ihmisiltä näytettiin.

Olin vihittäessä perinteikkäästi pieniin päin. Etäisemmät ja vanhoillisemmat vieraat olivat suputtaneet takarivissä, että on se Ani aika lailla lihonut. Kun totuus paljastui, en tiedä olivatko helpottuneita vai kauhuissaan. Katsoivat kuitenkin asiakseen tulla seremonian jälkeen kuiskaamaan, että tämä – nopea katse vatsani seudulle – oli heille ihan ok. Kiva kuulla! Niin meillekin!

Juhlavalmisteluissa oli tarkkaan tällätty istumajärjestystä, jotta potentiaalisimmat känniääliöt olivat helpoimmin ja huomaamattomimmin talutettavissa ulos. Aika perinteiset suomalaishäät siis varmaan!

 

Olimme häidemme aikaan yhdessä seitsemännettä vuotta. Lempemme leimahti lukion ensimmäisellä, musiikkilukion samalla luokalla. Minä ajattelin, että wau mikä runotukka ja varmaan tykkää enempi pojista, mutta otan riskin. Hän – ainakin fantasioissani – ajatteli, että uuh mikä tulikuuma kisuli! Ja siinä sitä sitten oltiin Ellun vessassa kotibileissä.

Hän: “Alatsä olee?”

Minä: “Ai oikeesti?”

Homma oli sillä selvä. On ollut siitä lähtien, 30 vuotta. Ja vaikka ainakin yksi ruotsinmaikka kävi välitunnilla kertomassa minulle, ettei nyt tuon kanssa ainakaan kannata ja että pystyisin paljon parempaankin, me sisukkaasti pysyimme kimpassa.

 

Aika moni muukin yritti matkan varrella sanoa, ettei tuo kestä. Ensirakkaudelle naureskeltiin avoimesti. Söpöä ja hölmöä. Naiiveja ajatuksia yhteisestä elämästä. Sanottiin, ettei ensimmäiseensä kannata missään nimessä sitoutua. Että jää niin paljon elämää näkemättä ja kokematta. Kilin kellit!

Nyt niitä ääniä ei enää juuri kuulu. Hirmu liuta pitkästi meidän jälkeen avioituneita on jo toisella tai kolmannella kierroksella. Kun ei se rakkauden kestäminen aloitusikää katso, vaan ihan muita juttuja. Vähän tuuria ja paljon työtä ainakin.

 

Koska penseilijöitä aina riittää, ota sinä toinen lähestymistapa. Rohkaise rakkauteen. Kannusta sitoutumiseen. Puhalla tuulta toisten purjeisiin. Miten mahtavaa, että tuollaista kaunista on löytynyt! Iäksi tai hetkeksi, valtavan arvokasta kaikki tyynni.

Ja kun lapsesi ensimmäinen seurustelukumppani esitellään sinulle, mieti että se pentele saattaa istua siinä kahvipöydässä vielä keski-ikäisenäkin. Käyttäydy sen mukaisesti.

Myrskypilviä kyllä jokaisen horisonttiin riittää ilman lietsontaakin. Ja sitten tulee taas näitä hellekelejä.

Kirjoittaja on sairiolaistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset