Kaupunkiuutiset

Puutarhuri pääsi vihdoin työnsä ääreen

Vanajassa vuonna 1880 syntynyt Evert Aartela perusti 1915 Hattelmalaan puutarhan, joka oli aikansa merkittävimpiä koko maassa. Ruusuja, kurkkuja ja tomaatteja tulvivat kasvihuoneet olivat nykyisen Punaportin liikuntahallin paikalla ja pellot olivat tien toisella puolella. Aartelan ruusut olivat kuuluisia ja tarhat Pohjoismaiden suurimpia.

Vuonna 1963 kuolleen kauppapuutarhurin menestyksestä on muistona enää vuonna 1942 rakennettu komea talo, joka siirtyi myöhemmin vuosikymmeniksi musiikkiopiston käyttöön. Nykyisin suojellussa rakennuksessa on Koulutuskeskus Tavastian hallintoa ja oppisopimustoimisto.

 

Evertin pojanpoika Veli-Pekka Aartela, jonka monet kaupunkilaiset tuntevat yksinkertaisesti Pekkana, vietti lapsuutensa kauppapuutarhan vihreyden keskellä. Hän halusi myös seurata isoisänsä jalanjälkiä, mutta kohtalo päätti toisin.

– Valmistuin Lepaalta puutarhuriksi, mutta ehdin tehdä niitä hommia vain vähän aikaa, hän muistelee.

– Puutarhan pakkohuutokauppa oli vuonna 1967 ja pääsin töihin Voudinkellariin. Sille tielle sitten jäin ja olin vahtimestarina myös Linnanvoudissa, Oravassa, Valentinoksessa ja pääsin eläkkeelle Vaakunan kiinteistönhoitajan työstä.

 

Sairiossa asuneet Aartelat ostivat Hauhon Mieholasta vanhan tilan kesäpaikakseen vuonna 2000. Ensimmäisten vuosien aikana he remontoivat tontilla olleen pikkumökin hirsikehikkoa myöten ja myöhemmin saman käsittelyn sai tilan päätalo. Eläkevuosien lähestyessä syntyi tuuma muuttaa maalle kokonaan.

– Olimme asuneet Sairiossa jo vuosikymmeniä, Seija Aartela sanoo.

– Tiesin, että Pekalla oli haave paikasta, jossa on paljon maata ja vettä lähellä. Jotakin pienimuotoista viljelyä oli aloitettu jo Rajalankadulla.

 

Ensimmäisenä Mieholan mullasta alkoi nousta leikko-orvokkeja, sitten vadelmia ja tuoksuherneitä. Leikkokukkien valikoimassa on nyt myös astereita, leijonankitoja, ikiviuhkoja ja ruiskaunokkeja.

– Orvokin kanssa puuhasin aikoinaan jo Aartelassa. Se ei ole mikään helppo viljeltävä ja juuri se haaste toi mielenkiinnon, Pekka kertoo.

– Tällä tilalla oli luonnonvadelmaa, joten siitä tuli ajatus, että peltovadelmakin voisi viihtyä hyvin. Nyt sitä on puoli hehtaaria. Tuoksuhernettä kauppiaat kyselivät pitkään, enkä siitä ensin innostunut, mutta nyt sitä on pari vuotta ollut ja menekki on kova.

 

Seija kertoo viihtyvänsä maalla erinomaisesti.

– Tein yli 45 vuoden työuran pankissa, istuin pari kautta valtuustossa ja 16 vuotta lautakunnassa. Kun työkseni istuin töllön ääressä, niin kyllä tällainen elämä nyt maistuu.

– Ihan Pekan tyyliin en pellolla huhki, mutta olen välillä assistenttina, hoitelen laskutukset ja ajelen nurmikoita.

 

Aartelat myyvät tilansa tuotteita kauppoihin ja toreille Hämeenlinnassa ja Tampereella. Pekka on elementissään päästyään eläkepäivillään siihen puuhaan, josta hän nuoruudessaan haaveili.

– Pitäähän ihmisellä jotain tekemistä olla. Tämän kesän säät ovat kyllä tarjonneet haastetta, mutta marjojen osalta sateet ovat tulleet niin sanotusti laariin.

– Vadelma on aikataulustaan kolme viikkoa jäljessä, mutta reilun viikon päästä saa tulla jo poimimaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset