Kaupunkiuutiset

"Renatöörin" terveiset kertovat sotilaan arjesta, koti-ikävästä ja rakkaudesta – Juhani Niemi kokosi isänsä rintamakirjeistä koskettavan teoksen

Juhani Niemi luuli isänsä sodanaikaisten kirjeiden kadonneen, kunnes ne yllättäen löytyivät kotitalon ullakolta. "Isä ei koskaan puhunut kotona sodasta. Se oli tyypillistä hänen sukupolvelleen", Niemi sanoo. Kuva: AP Sarjanto
Juhani Niemi luuli isänsä sodanaikaisten kirjeiden kadonneen, kunnes ne yllättäen löytyivät kotitalon ullakolta. "Isä ei koskaan puhunut kotona sodasta. Se oli tyypillistä hänen sukupolvelleen", Niemi sanoo. Kuva: AP Sarjanto

Juhani Niemen kotitalosta Ojoisilta löydettiin viime kesänä nippu historiaa. Rintamamiestalon vintin perimmäisessä nurkassa olivat hänen isänsä Erkki Niemen rintamalta lähettämät kirjeet vuosilta 1943-1944.

– Muistan joskus silmäilleeni kirjeitä, mutta olin varma, että ne olivat kadonneet. Luin tunnin, luin kaksi ja tunsin vereni kuumemmaksi, kuten Vänrikki Stoolin tarinoissa sanotaan, Juhani Niemi kuvailee tunnelmiaan.

Väkeviä tunteita

Erkki Niemi ja hänen Hämeenlinnan verkatehtaalla kutojana työskennellyt Hilda-vaimonsa olivat käyneet papin pakeilla jouluna 1942. Sulhasen lähdettyä jatkosotaan vastanaineet olivat sopineet, että toisen lähettämään kirjeeseen vastataan heti.

Ullakolta löytyneessä nipussa oli peräti 120 kirjettä. Niistä syntyi teos Tavallisen renatöörin terveisiä Syväriltä.

– Kirjeistä välittyy jotenkin tunteenomaisempi isä kuin se, jonka itse opin tuntemaan. Hän reagoi asioihin hyvinkin voimakkaasti. En myöskään tiennyt, että isä osasi noin hyvin kirjoittaa. Hän kuvaa tapahtumia erittäin värikkäästi, Niemi kertoo.

Erkki Niemi kuvattuna jatkosodan aikana. Kuva: Juhani Niemen arkisto. Kuva: Muu
Erkki Niemi kuvattuna jatkosodan aikana. Kuva: Juhani Niemen arkisto.

Arkista askartelua

Talvisodassakin mukana ollut Erkki Niemi määrättiin jatkosodassa 106. it-konekiväärikomppaniaan, ja hän palveli kenttäarmeijan joukoissa Syvärillä autonkuljettajana ja keittäjänä.

Ensimmäiset kirjeistä ovat asemasodan ajalta, jolloin taistelutoiminta oli vähäistä ja sotilailla oli runsaasti vapaa-aikaa.

– Isä oli hyvin aktiivinen ja teki rintamalla jatkuvasti tarve-esineitä kotiin, Joskus niitä riitti jopa myyntiin. Hän oli kätevä käsistään ja puuhaili mielellään.

Kotiasiatkin tapetilla

Kirjeistä huokuu nuoren avioparin lämmin suhde, joka kesti samanlaisena sotavuosienkin jälkeen loppuun saakka. Molemmat kuolivat vuonna 1995.

Hyvin usein kirjeissä käsitellään kotirintaman asioita aina tulevan talven halkotilanteesta vaimon polkupyörän kumien kuntoon.

– Paljon niissä setvitään sukulaisten välisiä kiistoja, joissa Erkki pyrkii toimimaan tuomarina. Hän oli sellainen sovittelija. Äiti oli tulisempi, Niemi sanoo.

Jouluna ryypättiin

Niemen omia lempikohtia kirjeissä on kuvaus joulun vietosta 1943 Syvärillä.

Valtion puolesta oli saatu vähän juhlaeväitä ja sotilaat pääsivät maistelemaan porsaankylkeä, riisipuuroa ja rusinakeittoa. Ryypynkin valtio tarjosi, mutta aika monella oli jemmassa omia eväitä.

– Siinä on hienoa ajankuvaa hauskalla tavalla, kun ihmiset koittivat jotenkin viihtyä. Juopotteluksihan se sitten meni, ja isä koitti kovasti vakuuttaa, ettei hän itse ottanut kuin pikkuisen.

Hämeen murteella

Puhtaaksikirjoitus otti aikansa, sillä ”renatöörin” käsialaa ei ollut helppo lukea ja Niemi halusi myös säilyttää niissä käytetyn Hämeen murteen.

– Keskusteltuani veljeni kanssa päätimme tehdä pienen painoksen omakustanteena. Sitä ei ole myynnissä, mutta teosta voi lainata kirjastosta.

Niemi sanoo kokeneensa kirjeiden toimittamisen velvollisuudekseen.

– En kyllä yhtään tiedä, mitä isä itse ajattelisi niiden julkaisemisesta, hän sanoo.

– Aika paljon samaa henkeä niissä on kuin Rakel ja Taisto Ahtolan kirjeenvaihdosta kertovassa teoksessa. Molemmissa on rakkaustarina.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset