Rouvain myssyt kaupunginmuseon kuukauden esineenä – Päähine kertoi kantajansa säädystä

Rouvain myssyt ovat Hämeenlinnan kaupunginmuseon helmikuun esineinä.

Hattu kertoo paitsi muodista myös kantajansa sosiaalisesta asemasta. Päähineen ulkonäkö erotti muun puvustuksen ohella säätyläiset rahvaasta. 1800-luvun jälkipuolelle asti hattu kuului säätyläisille.

 

Silkkimyssyt yleistyivät säätyläisten keskuudessa 1600-luvulla. Porvarisnaiset alkoivat käyttää niitä 1700-luvulla. Hämeenlinnassa näitä niin sanottuja tykkimyssyjä käyttivät säätyläiset ja käsityöläismestarien vaimot poikkeuksellisen myöhään melkein 1800-luvun puoliväliin asti. Sana tykki viittaa nimessä ruotsinkieliseen ett stycke -sanaan (kappale, palanen). Myssymuoti lainattiin vähitellen myös kansanpukuihin. Se kertoi myös kantajansa aviosäädyn, sillä naimisissa oleva nainen peitti hiuksensa.

Säätyläisnaisten keskuudessa yleistyivät kampauksia koristamaan myös sisäkäyttöön tarkoitetut pienet hatut ja myssyt. Niissä oli erilaisia nauhoja, pitsejä ja muita koristeita. Suomessa nämä pienet koruhatut olivat muodissa valokuvien mukaan aina 1900-luvun alkuun asti ja ne olivat tavallinen näky myös hämeenlinnalaisrouvilla.

Hattuihin ja myssyihin käytettiin arvokankaita ja -koristeita, joten niiden säilytykseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Maaseudulla kansannaisen tykkimyssyä kuljetettiin myssyvakassa. Hauholla puuseppä on vuonna 1797 valmistanut tykkimyssyä varten kannellisen kauniisti maalatun myssyvakan, jossa on oma lokero myssyyn kuuluvalle pitsille. Myssyvakka on esillä Museo Skogsterin Ooh, Hämeenlinna! -näyttelyssä. Vakan sisällä on samalta aikakaudelta tykkimyssy kaupunginmuseon kokoelmista.