Kaupunkiuutiset

Sääjumalien erehtymättömyyden vuoksi tiedämme viikkoa etukäteen, että pian on päällämme myrsky, joka tempaa vauvat vanhempiensa sylistä

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Timo Ahola
Juha-Pekka Koskinen Kuva: Timo Ahola

Liika tieto on tyhmyyttäkin pahempi vaiva. Sen voi jokainen henkilökohtaisesti todeta hyvin yksinkertaisella tavalla.

Ennen ei säätä osattu ennustaa kuin sammakoista, iltataivaan väristä ja nousevasta tuulesta. Jos suunnitteli matkaavansa johonkin viikon kuluttua, ei ollut mitään tietoa siitä, millainen matkakeli oli odotettavissa. Asiaa ei tullut murehdittua sen kummemmin ja suunnitelmat pitivät, kunnes lähtöaamu valkeni tai ei valjennut, kelistä riippuen.

Kehitys kehittyi ja pian meillä oli meteorologeja, jotka manasivat tulevan päivän säätä televisiossa ja lehtien palstoilla. Nämä varhaiset ennusteet osuivat joskus kohdilleen, toisinaan taas eivät. Erityisen ärsyttävää oli, jos siirsi suunnittelemansa rantalomapäivän pois sadepäivästä ja ennustus ei pitänyt kutiaan.

Tai koko viikoksi luvattiin sadetta ja seisoit maalipensseli kourassa uskaltamatta sutaista vetoakaan, kun oletettu rankkasade oli ihan taivaanrannan takana ja pysytteli siellä koko työhön varaamasi ajan.

Hermot kireällä ihmisen piti valita, luottaako silmiinsä vai poppamiehiin, jotka tiesivät paremmin.

Vaan tälläkin kerralla kävi niin, että olisi pitänyt varoa, mitä toivoo.

Täsmällisempiä ennustuksia kaipasivat kaikki, ja satelliittien myötä niitä myös saatiin. Nyt jos koskaan olisi luullut, että ihminen olisi voinut kevein mielin suunnitella kaiken, mihin säällä on vähäisintäkään vaikutusta. Vaan miten suunnittelet mitään, kun sääprofeetta lupaa surkeaa keliä kolmeksi viikoksi ja ennustus pitää kutinsa.

Huonoa säätä tulee murehdittua moninkertaisesti, kun tuskittelee kuluvan päivän lisäksi myös tulevia kurjia päiviä.

Eikä siinä vielä kaikki. Jokainen hammaslääkärin vastaanotolla istunut tietää, että ikävän asian odottaminen on tuhannesti pahempaa kuin sen kokeminen yllättäen ja pyytämättä.

Nyt sääjumalien erehtymättömyyden vuoksi tiedämme viikkoa etukäteen, että pian on päällämme myrsky, joka raastaa peltikatot irti ja tempaa vauvat vanhempiensa sylistä. Kun tulevasta katastrofista leivotaan vielä otsikoita päivästä toiseen, alkaa nenä kalveta yhdeltä jos toiselta, vaikka ulkona olisi kuinka kaunis ja seesteinen ilma.

Onneksi jotain on jäljellä vanhoista epävarmuuden päivistä.

Kun juhannusviikolla ennustetaan juhannusaaton säätä, se on aina aurinkoinen ja lämmin. Mutta jostakin syystä juhannus valkenee vuodesta toiseen viileänä ja sateisena. Ehkä se on viimeinen muistutus menneistä ajoista, jolloin satelliittikuvista piittaamatta sai kuivalle maalle hiukan vettä, jos osasi miellyttää säänjumalia tanssimalla pienen sadetanssin. Ja juhannuksena näemme, että joku yhä osaa senkin taidon.

Uusin Kaupunkiuutiset

1.7.2020

Päivän Hämeen Sanomat

3.7.2020

Fingerpori

comic