Kaupunkiuutiset

Säärten paljastaminen talven jälkeen on yhtä tuskallista kuin sukkien pukeminen syksyllä – Täti testasi rusketusvoiteen ja löysi itsensä keskeltä ulkonäkökriisiä

Tuulia Viitanen Kuva: Toni Rasinkangas
Tuulia Viitanen Kuva: Toni Rasinkangas

Tiedättehän sen tunteen, kun kesä tulee, mutta sääret ovat kuin kanankoivet. Ainoa ero kylmäaltaan koipiin on vain se, että talven jälkeen sääret pöllyävät. Ihan sama kuinka paljon niitä rasvaa tai öljyää, ihopöly lentelee.

Tästä syystä kesämekon päälle laittaminen on talven jälkeen yhtä tuskallinen kokemus kuin sukkien laittaminen jalkaan syksyn tullen. Ei millään kehtaisi.

Viime kesänä ostin itseruskettavan voiteen. Ajattelin, että se on terveysteko. Ihoon saa kauniin värin ihosyöpäriskittä.

Purnukka jäi käyttämättä. Tuntui aivan liian vaivalloiselta ensin kuoria ihoa ja sitten rasvata sitä iltakaupalla, jotta lopputulos olisi kuvatunlainen.

No tänä keväänä kummipojan juhlat lähestyivät uhkaavasti ja jalat näyttivät kauhealta. Päätin ottaa purnukka-arsenaalin käyttöön: Ensimmäisenä iltana nukahdin kesken operaation. Sain jalkani kyllä rasvattua, mutta kun olisi ollut aika levittää rusketusvoide, horssasin jo kuola poskella.

Violetit säihkysääret kesän uusi trendi?

Oli pakko jatkaa toimenpidettä aamulla. Rusketusvaahto piti levittää hansikkaalla. Sellaisen olin myyjän ohjeesta ostanut, joten ei ongelmaa.

Levitin vaahtoa säärille ja reisille. Pursotin sinne tänne kivoja kasoja vaahtoa ja ajattelin, että niitä on sitten helppo levittää hanskalla.

No niihin kohtiin, joihin pursotin vaahtoa, jäi tummat läiskät kuin dalmatialaisella. Muuten sääristäni tuli violetit. Vyötäröstä alaspäin olin kuin haudasta noussut zombi.

Kellokin tikitti. Aamupalaveri alkaisi kohta. Luojalle kiitos, onneksi olin keskittynyt vain alaraajoihin ja jättänyt muun kehon rasvaamisen toiseen kertaan.

Näky oli sen verran kroisi, että piti ottaa pari kriisipuhelua. Tepastelin ympäri kämppää ja yritin saada koipiani kuivumaan toivoen, että säärien väri tasoittuisi päivettyneeksi. Kippurassa naurava lapsi ei helpottanut tilannetta yhtään.

Turha toivo. Sääret olivat sinisen violetit, pahemman näköiset kuin kanankoivet. Tihrustin ohjeita: ”ruskettuminen” näkyisi kuuden tunnin kuluttua. Ja työt alkaisivat 15 minuutin kuluttua, enkä uskaltanut pukea housuja jalkaani, jotta lopputulos ei muuttuisi vielä hirveämmäksi kuin se jo oli.

Korona-aika pelasti. On mahdollisuus etätyöhön. Kone auki, eikä kukaan tiennyt aamudraamastani mitään.

Illalla parin tunnin saunat ja avot. Jalat olivat jälleen kuin kanankoivet.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset