Kaupunkiuutiset

Sana on tullut lihaksi niin kuin Raamatussakin sanotaan – Kirpparilta saa kolmen euron laihdustuskuurin

Sana Mustonen Kuva: Muu
Sana Mustonen Kirjoittaja on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.

Ennen joka kaupunkiin, kylään ja niemen notkelmaan perustettiin pizzeria. Nyt ei niin pientä paikkaa olekaan, etteikö sieltä löytyisi kirpputoria. Tyhjiä liiketiloja ainakin piisaa ympäri Suomea, joten kirpputorin voi nykyään perustaa ihan paraatipaikalle.

Rengossa kirpputori löytyy entisen Säästöpankin tornin alta, keskeltä cityä.

Minäkin olen vienyt sinne myyntiin vanhoja tavaroita ja koen hämmästyttävää riemua, kun kuulen, että tuottoa on tullut 6 euroa.

Usein tavaroita viedessäni lähden kirpparilta paljon isomman pussin kanssa kuin tulin. Huomaan ostavani kotiini täysin turhia härpäkkeitä, mutta tuleepahan se shoppailuinto tyydytettyä! Muutaman kerran olen ostomielessä vahingossa hiplannut jopa jotakin itse myyntiin tuomaani vaatetta. Sepä se olisi, kun ostaisi oman mekkonsa itseltään. Kierrätystä Rengon malliin.

Joitakin vuosia sitten pidin omaa epävirallista kotikirpputoria tuossa ulkovarastossani. Tienvarressa oli kyltti ja minä odottelin kieli pitkällä asiakkaita.

Välillä ei viikkoon tullut ketään ja sitten yhtenä päivänä kävi vaikka kuinka monta.

Lapset katsoivat ikkunasta ja huusivat, että pihalle tuli taas joku auto. Jee!

Tapanani oli keittää kahvit kirppariasiakkaille ja siinä kun sitten asiakkaan kanssa tutustuttiin, en lopulta kehdannut pyytää tavaroista sitä hintaa, jota olin alun perin ajatellut. No, maksa nyt vaikka euro. Sen saa kaupanpäällisiksi. Ei siitä tartte maksaa mitään.

Joskus kävi toisinpäinkin. Muutama keräilijä maksoi aivan liikaa jostain vanhoista, rikkinäisistä autokylteistä, jotka he bongasivat autotallini seinältä. Ne eivät edes olleet myynnissä, mutta kun äijät kysyivät hintaa, sanoin jonkun ihan hullun summan… ja perkule, sain sen!

Muutaman kerran olen ostotilanteessa siepannut tuotteen ostajan kädestä ja sanonut, että oikeastaanhan se onkin aika makee, että en minä raaskikaan myydä sitä. Toisaalta olen sullonut vaatteita satoja kiloja Uffin säiliöihin, eikä ole tuntunut missään.

Joskus, kun kylillä käydessä huomaan, että jollain on minun vanha mekkoni tai housuni yllään, tunnen lievää haikeutta. Varsinkin jos vaate pukee uutta omistajaansa paremmin, kuin minua.

Joku aika sitten löysin sieltä Rengon kirppikseltä puuterinvärisen, vanhan liiton kureliivin. Semmoisen alusasun, jolla vyötärö loihditaan esiin, makkaroiden alta.

Sana on tullut lihaksi, niin kuin Raamatussakin sanotaan, joten moiselle oli käyttöä. En jaksanut riisua, vaan koitin sovittaa sitä ulkovaatteideni päälle. Jouduin huutamaan myyjän apuun, eikä sekään riittänyt. Myös yksi asiakas tuli kiskomaan kiristävää makkarankuorta ylleni. Sen pois saaminen oli vielä vaikeampaa, mutta kaupat tuli. Kolmen euron laihdutuskuuri!

Uusin Kaupunkiuutiset

17.10.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

20.10.2020