Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Satu Ala-Kokko pääsee työssään tutustumaan ihmisen koko elämänkaareen – Suurena huolena lastensuojelu

Hämeenlinnassa on Satu Ala-Kokon mielestä hyvä kehittämisen ja uudistamisen kulttuuri. Kuva: Lea Karmala

Vanhusten hoivasta ja palveluista on Hämeenlinnassakin käyty viime viikkoina paljon keskustelua myös kaupungin sisällä. Johdon rooli korostuu, kun jotain erityistä tai ongelmallista ilmenee.

Hämeenlinnassa keskeisessä asemassa on vs. sosiaali- ja terveysjohtaja Satu Ala-Kokko, joka on hoitanut virkaa viime kesästä lähtien Jukka Lindbergin paikalla. Näillä näkymin hänen sijaisuutensa jatkuu maaliskuun loppuun asti, jonka jälkeen hän palaa varsinaiseen tehtäväänsä ikäihmisten palveluiden johtajaksi.

 

Sekä julkisesta että yksityisestä vanhustenhoidosta on tullut paikallisestikin runsaasti yhteydenottoja lyhyessä ajassa – jopa yhtä paljon kuin yleensä koko vuoden aikana yhteensä. Ala-Kokon mukaan kynnys ilmoituksiin on nyt madaltunut ja se on tervetullutta.

– On hyvä, että asiasta puhutaan, epäkohtien pitää tulla esiin, ja ne on myös korjattava. Olemme käyneet Hämeenlinnan tilanteen tiivistetysti läpi niiden henkilöiden kanssa, jotka vastaavat ikäihmisten palveluista, ja peilanneet sitä valtakunnalliseen keskusteluun. Sen perusteella on sovittu toimia, joita on tehty, hän kertoo.

Huolta Ala-Kokko sanoo kuitenkin kantavansa siitä, johtaako nyt käytävä keskustelu kokonaisuuden katsomiseen. Hämeenlinnassa 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa koko ajan, ja isona asiana pitää miettiä sitä, mitä se tarkoittaa kaupungin eri toiminnoissa ja palveluissa.

 

Nykyistä työtään Ala-Kokko kuvailee kiinnostavaksi näköalapaikaksi sote-palveluiden kokonaisuuteen. Kunnissa on odotettu jännittyneinä, mitä päätöksiä eduskunta tekee.

– Valtakunnallinen sote-uudistus on ollut työpöydälläni koko ajan. Hämeenlinnasta ollaan oltu aktiivisesti mukana Oma Häme -valmistelussa, mutta tietyllä tapaa näkyy jo myös sote-väsymystä. Valmisteluun on pistetty aika paljon paukkuja, eikä meillä silti ole vielä mitään maakunnallista päätöksenteon foorumia näille asioille.

– Hyvien asioiden ei soisi valuvan hukkaan, vaikka uudistusta ei tulisikaan. Iso kysymys on, jatketaanko silloin jonkinlaista valmistelua organisatorisesti yhtenäiselle maakunnalliselle kokonaisuudelle, ja mitä asioita tehtäisiin yhdessä, Ala-Kokko sanoo.

 

Tähän aikaan vuodesta kaupungin toimialajohtajilla on kolmen vuoden asiat samaan aikaan käsissään. Nyt valmistellaan edellisvuoden tilinpäätöstä ja toimintakertomusta, ja samalla pannaan toimeen täksi vuodeksi tehtyjä päätöksiä. Lisäksi on ruvettava valmistelemaan vuoden 2020 budjettia.

Yhdeksi keskeisimmäksi asiaksi Ala-Kokko mainitsee lastensuojelun, jonka kustannukset koko ajan vain kasvavat.

– Miksi meidän lapsilla ja nuorilla asiat ovat niin huonosti, että he tarvitsevat lastensuojelun palveluita jopa siihen asti, että heitä otetaan huostaan. Mitä sote-palveluissa ja koko kaupungissa voitaisiin tehdä, että tuettaisiin perheitä jo aikaisemmin. Näitä kysymyksiä yhdessä pohdimme, hän kertoo.

Usein lasten ongelmat juontavat perheiden vaikeasta tilanteesta. Helpotusta siihen on viime vuosina pyritty Ala-Kokon mukaan hakemaan muun muassa yhteistyöstä neuvoloiden, päiväkotien, koulujen ja lasten tukipalvelujen kesken.

– Vielä ei ole huonoa kehitystä pystytty pysäyttämään. Tälle vuodelle on toki budjettiinkin saatu lisää resursseja ja on lähdetty kehittämään uusia toimintamalleja, mutta kysymys on siitä, ovatko ne riittäviä. Pitää miettiä, mitä kevyitä tuen malleja olisi, jotta saataisiin ajoissa napattua kiinni perheiden tilanteesta.

 

Omassa työssään haastavimpana Ala-Kokko pitää palvelujen kentän monimuotoisuutta. Kun jossain tehdään muutoksia, aina on mietittävä, miten ne vaikuttavat muihin asioihin, ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa.

– On helppoa tarttua yksittäiseen asiaan, mutta se vaikeutuu, kun pitää ottaa huomioon vaikutukset muualle. On sovitettava yhteen kuntalaisten tarpeet, normit, laatusuositukset, kaupungin omat päätökset ja talouden raamit sekä se, että muutos olisi mielekäs myös työn tekemisen kannalta, hän selvittää.

Kun palaute on myönteistä, johtajakin saa iloa työstään. Silloin hän tietää, että asioita on tehty oikein.

– Onnistumiset tuottavat iloa. Tarkoitan esimerkiksi hetkiä, kun saadaan kuntalaiselta, asiakkaalta tai kuntapäättäjältä palautetta, että vaikka jokin palvelukokemus on ollut hyvä. Mukavinta on, kun sen viestin saa viedä organisaatiossa eteenpäin. Henkilöstö tarvitsee työnteon tueksi myös positiivisia signaaleja, hän sanoo.

Sote-palveluissakin tekee yli tuhat ihmistä työtä Hämeenlinnassa, ja suurin osa heistä on asiakastyössä. Ala-Kokolle tuovat hyvää mieltä myös ne hetket, kun hän huomaa, että ihmiset innostuvat ja noste tarttuu toisiinkin.

– Yleensä innostuminen tulee asioista, joista löydetään tai keksitään jotain uutta ja halutaan viedä sitä eteenpäin. Kaupungin strategiassakin sanotaan, että on lupa innostua. Sitä pitäisi vaalia, hän muistuttaa.

 

Hämeenlinnassa on Ala-Kokon mielestä oiva kehittämisen ja uudistamisen kulttuuri. Esimerkiksi tästä hän ottaa terveyspalveluiden sähköisen asioinnin, jossa ollaan koko maahan verraten menty etukenossa. Myös valinnanvapauskokeiluun lähtemisessä hän kiittää kaupunkia rohkeudesta.

– Perhe- ja sosiaalipalveluista en malta olla nostamatta Savuttomat vauvat -kampanjaa, josta neuvola- ja koululääkäri Anu Mähönen kävi kertomassa eduskunnassa asti. Ja nythän täällä on lähtenyt käyntiin ennakkoluuloton lapsiperheiden tukemiseen liittyvä Sib-hanke ja Icehearts-toiminta. Hankkeen taustalla ovat sijoittajat, jotka saavat laittamalleen rahalle tuottoa vain siinä tapauksessa, että lasten ja nuorten kohdalla onnistutaan heidän 6–18 ikävuotensa aikana. On ennakkoluulottomuutta kokeilla tällaista, hän kiittelee.

 

Ala-Kokon läheisimpiä työtovereita ovat tulosaluejohtajat: perhe-ja sosisaalipalveluista Marika Paasikoski-Junninen, terveyspalveluista Juha Tiainen, ikäihmisten palveluista Anne Tuominen (vs.) ja asiakasohjaus- ja ostopalveluista Leena Harjula.

– Viikoittain ovat säännölliset soten johtoryhmät, mutta yhteisiä asioita ja tapaamisia on muutenkin. Sote-hallinnon sihteerit ja asiantuntijat tukevat meitä. Kaikkien kanssa hyvä tehdä työtä, he ovat sitoutuneita ja asiantuntevia. Kaupungin johtoryhmä on toinen tärkeä työyhteisöporukka. Siellä käsitellään yhdessä koko kaupungin asioita, hän kertoo.

Johtajantyössään Ala-Kokko pitää äärettömän kiinnostavana sitä, että oman alansa ohella hän pääsee tutustumaan kaupungin muihin toimintoihin, vaikkapa maankäytön suunnitteluun. Se vaikuttaa oleellisesti myös palveluiden järjestämiseen.

Niissä laajemmissa foorumeissa ja verkostoissa, joissa Ala-Kokko on mukana, hän on huomannut, että muualla Hämeenlinnaa pidetään rohkeasti eteenpäin menevänä, kokeilevana ja asioita uudistavana kaupunkina.

– Tällä perusteella ajattelen, että Hämeenlinnalla on hyvä imago.

 

Satu Ala-Kokko

Asuu Hämeenlinnassa.

Kotoisin Kauhajoelta.

Koulutus: Sosionomi (AMK), hallintotieteiden maisteri, pääaineena sosiaali- ja terveyshallintotiede.

Harrastukset: Liikkuminen ja tällä hetkellä myös puuhailu kahden ragdoll-kissanpennun kanssa. Tallissa odottaa moottoripyörä kesää.

Lempiruoka: Ei ole varsinaista lempiruokaa, mutta kotona savustettu kala maistuu.

Lempimusiikki: Kuuntelee melkein laidasta laitaan, mutta ehkä eniten suomipoppia ja suomirokkia.

Minkä kirjan luit viimeksi? ”Jo Nesbon Macbeth on juuri kesken, olen myös lukenut hänen koko Harry Hole -sarjansa. Myös toinen Harry, Harry Potter, on jäänyt pysyvästi kirjahyllyyni.”

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset