fbpx
Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Minun kaupunkini: Seppo Simola muutti yli 40 vuoden jälkeen takaisin Hämeenlinnaan – Paluumuuttaja toivoo, ettei täällä tehdä samoja virheitä kuin Helsingissä

"Täällä elämä on helppoa, ja sitä täältä myös hain."
Seppo Simola on panssariupseerin koulutuksen saanut reservin kapteeni. Keräilijän sotahistorian ja sotilasperinteen kokoelmista löytyy runsain mitoin aiheeseen liittyvää tavaraa. "Meni kaksi vuotta löytää sopiva talo, jossa oli tarpeeksi säilytystilaa. Tusinan verran taloja kävin täällä paikan päällä katsomassa, yhtä myös Parolassa." Kuva: Heli Karttunen
Seppo Simola on panssariupseerin koulutuksen saanut reservin kapteeni. Keräilijän sotahistorian ja sotilasperinteen kokoelmista löytyy runsain mitoin aiheeseen liittyvää tavaraa. "Meni kaksi vuotta löytää sopiva talo, jossa oli tarpeeksi säilytystilaa. Tusinan verran taloja kävin täällä paikan päällä katsomassa, yhtä myös Parolassa." Kuva: Heli Karttunen

Seppo Simola palasi Helsingissä vietettyjen työvuosien jälkeen Hämeenlinnaan, lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin.

– Paluumuutto oli vireillä pitkään. Puhuin työyksikön kokouksessa joskus viisi kuusi vuotta sitten, että “Hämeenlinna on minun entinen ja tuleva kotikaupunkini”, ja kun aloin asiasta puhua, pakkohan se oli sitten toteuttaa, Simola hymähtää.

Kun Hämeenlinnasta asuu ystäviä ja sukuakin, tuntui paluu luonnolliselta.

– Halusin pois kerrostalosta. Kaipasin väljää tilaa ja halusin palata juurilleni. Minulla on myös kesämökki Hattulassa.

Omakotitalo kerrostaloasunnon hinnalla

Simola muutti Hämeenlinnaan viime joulukuun alussa.

– Täällä elämä on helppoa, ja sitä täältä myös hain. Autolla pääsee keskustaan ja kahden tunnin kiekkopaikka Lyseon mäessä mahdollistaa asioimisen. Olen myös hankkinut Waltti-bussikortin. Hämeenlinna peittoaa Helsingin 99-prosenttisesti. Ainoa, missä Helsinki voittaa, on julkisen liikenteen vuorojen tiheys.

Sopiva omakotitalo löytyi Idänpäästä. Sotahistorian ja sotilasperinteen harrastajalla on mittavat keräilykokoelmat, jotka vaativat tilaa.

– Täältä saa omakotitalon pääkaupunkiseudun kerrostaloasunnon hinnalla.

Myös kirjakokoelma on iso. Kirjallisuudesta etenkin dekkarit ovat sydäntä lähellä.

– Olin Hattulan dekkari-illan juontajana viime syksynä, ja sieltä kirjastosta jo jälleen kyseltiin, Mauri Sariola -seuran perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja tuumaa.

Jatkuvat katuremontit tuskastuttivat

Simola vietti Helsingissä reilut 40 vuotta.

– Olen aina sanonut olevani hämeenlinnalainen, se identiteetti ei ole kadonnut koskaan. Nyt yritän sijoittautua Hämeenlinnan elämään, mutta Helsingissä käyn jatkossakin muun muassa monien maanpuolustusjärjestöjen ja Suomalaisen Klubin esitelmätilaisuuksissa.

Lopullisen sinetin paluulle antoi tuskastuminen Helsingin jatkuviin katuremontteihin.

– Tietyömaita oli joka nurkassa, sain niistä tarpeekseni. Kun olin työelämässä, yhtä katua työmatkareitiltäni tahkottiin viisi vuotta, eikä loppua näkynyt. Siellä autoilija oli kuin koira agilityradalla. Kun nyt eläkkeellä ajoin vanhan työmatkareittini jokin aika sitten, se tietyömaa oli edelleen auki, hän päivittelee.

Toiveena, ettei täällä toisteta Helsingin virheitä

Paluumuuttaja toivoo paikallisilta päättäjiltä viisautta, ettei täällä toisteta pääkaupungin virheitä, joista autoilun ja pysäköinnin rajoittaminen ovat olennaisia:

– Helsingissä keskustan liikkeet ovat siirtyneet kehäteiden varsille, kun keskustaan ei enää pääse autolla. Mielestäni on aivan hullu idea rakentaa Sibeliuksenkadulle pyörätie, joka vie parkkipaikkoja. Se johtaa keskustan autioitumiseen entisestään, hän pohtii.

Simola miettii, että pääkaupunkiseudulla myös sähköpotkulaudoista on tullut todellinen riesa.

– Jos tiellä on nupukiviä, niin niillä ajetaan jalkakäytävällä, ja öisin usein kännissä. Kun 30-kiloinen lauta kyydissään satakiloinen teininköriläs ajaa 25 kilometrin tuntivauhtia jalankulkijoiden seassa, siitä ei hyvä seuraa.

Lapsuuden maisemat vetoavat edelleen

Miehen suosikkipaikat Hämeenlinnassa ovat tutut kulmat Myllymäessä, Kaurialassa ja Nuppolassa.

Simola on Myllymäen koulun kasvatti ja hän käy koulun pihalla etenkin Myllymäki-kirppiksen yhteydessä elokuun puolivälissä.

– Olen nostalgikko ja viihdyn lapsuuteni maisemissa. Myllymäki-kirppistä en jätä koskaan väliin, sillä etenkin silloin pääsen nauttimaan vanhojen kotinurkkieni nostalgiasta täysin siemauksin.

Moni asia on myös muuttunut. Käydessään viime kesänä paikallisten ystäviensä kanssa Vaakunan terassilla Simola mietti, että onko tämä edes sama kaupunki.

– “Sokkarin korttelissa” ajettiin aikoinaan korttelirallia. Nyt Ykköskorttelista ei pääse enää edes ympäri. Myös rantareitti oli minulle aivan uusi juttu.

Vaikka moni asia on toisin, on paluumuuttaja tyytyväinen siihen, miten vaivatonta elämä on pääkaupunkiseutuun verrattuna.

Hän odottaa mielenkiinnolla, mitä eläminen historiallisessa kaupungissa Vanajaveden äärellä voi parhaimmillaan tarjota.

– Olen utelias näkemään, miltä Hämeenlinna näyttää kesällä. Odotan, että kaupunki puhkeaa kukkaan.

Seppo Simola

Syntynyt Hämeenlinnassa 1959.

Asuu Idänpäässä.

Ylioppilas Hämeenlinnan lyseosta. Restonomi Hotelli- ja ravintolaopistosta, nykyisestä Haaga-Heliasta, MHT-tutkinto Markkinointi-instituutista.

Jäi eläkkeelle palkkatöistä vuoden 2019 lopussa tehtyään 30-vuotisen uran öljy-yhtiössä, viimeksi hinnoittelupäällikkönä. Freelance-toimittaja omalla toiminimellä, kirjoittanut lukuisiin julkaisuihin.

Harrastukset: kirjat, kirjallisuus ja kirjoittaminen, sotahistoria ja sotilasperinne, kulttuurialan yhdistystoiminta, vapaaehtoinen maanpuolustustyö.

Perustanut Mauri Sariola -seuran 1995, ja oli sen puheenjohtaja 2006 asti.

Reservin kapteeni 2013. Jo 1990-luvulta asti Panssarikillan hallituksen jäsen ja vuodesta 2010 alkaen myös Panssarimuseosäätiön hallintoneuvoston jäsen. 2020 alkaen Sotilasperinteen seura ry:n varapuheenjohtaja.

Juttusarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:

Minun kaupunkini: Keräilijä Teppo Routamo tuntee Hämeenlinnan kirpputorit – “Tarpeellista tavaraa” on kertynyt niin, että sille on täytynyt vuokrata lisätilaa

Minun kaupunkini: Ulla Heinonen tapasi kohtalonsa Hälläpyörän tiskillä – Naivistien asiamies nauttii Lasimäen hulinasta ja keskustan elämän helppoudesta

Minun kaupunkini: Mitä filosofi Johannes Ojansuu miettii Hämeenlinnan kulttuurielämästä ja kehityshankkeista?

Minun kaupunkini: Ida Stenvallin mielestä Hämeenlinnassa kaikki on sopivasti lähellä – “Yhteishenkeä voi lisätä pienillä teoilla”

Minun kaupunkini: Hämeenlinna on luontoharrastajalle täydellinen paikka – Mauri Lahti kasvoi lamellitalossa Irwinin naapurina ja päätyi rehtoriksi Kankaantaan kouluun

Minun kaupunkini: Taksiyrittäjä Heikki Sauri nauttii työstään liikenteen lepokodissa, jossa on kaikkea mitä ihminen tarvitsee

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset