fbpx
Kaupunkiuutiset

Sibeliuksen tupakello on osa suomalaista kellohistoriaa

Tupakellot eli Schwarzwald-kellot ovat merkittävä osa suomalaista kellohistoriaa. Kelloja myivät sekä alan kellokauppiaat että postimyyntiliikkeet 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alkupuolella. Ne ovat edullisen hintansa vuoksi ehkä levinnein kellotyyppi suomalaiskodeissa.

Tupakellojen Suomessa tyypillisimmässä mallissa on vaneritaulu, jonka kaareva yläosa on yleensä koristettu kukkamaalauksin. Kelloissa on yksinkertainen puupohjainen koneisto ja yleensä ne on varustettu tunti- ja minuuttiosoittimilla sekä lyönnillä. Toinen hyvin yleinen malli on käkikello, joka on varustettu lyöntikoneistolla, jossa kellonlyönnin virkaa hoitaa palje ja kellotaulun yläosasta kurkistaa käki ilmoittaen tasatunnin määrän.

Schwarzwald-kellojen valmistuksen kukoistusaikaa oli koko 1800-luku. Kelloja valmistettiin Saksan vuoristoalueella parhaimmillaan jopa 400 000 kappaleen vuosivauhtia. Kelloja valmistettiin eri perheissä osavalmistuksena. Kukin perhe erikoistui tiettyjen osien valmistamiseen tai kokoonpanoon. Kelloja ei yleensä signeerattu, mutta jos niissä on merkintöjä, ne ovat yleensä maahantuoja tai jälleenmyyjän tekemiä.

Sibeliuksen syntymäkodissa on lääkäri-isän työhuoneen seinällä tupakello, joka perimätiedon mukaan on ollut talossa jo Jean Sibeliuksen syntyaikaan. Silloin se on raksuttanut talon keittiössä. Kellossa on pyöreä lasitaulu, jota kehystää pyöreä puukehys. Taulun tuntinumerot ovat roomalaiset ja ne ovat maalatut kullanvärisellä maalilla. Osoittimia on kaksi, tunti- ja minuuttiosoitin. Ne ovat yksinkertaista mallia ja valmistettu messingistä. Kellon painot ovat lieriömäiset, niin ikään messinkipintaiset.

Kellon on lahjoittanut museolle vuonna 1985 Jean Sibeliuksen äidin Maria Sibeliuksen veljenpojan tytär.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset