fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Sisälläni lymyää monta mahdollista elämää – Ja niin lymyää sinussakin

Ani Kellomäki Kuva: Muu
Ani Kellomäki Kirjoittaja on sairiolaistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Nelikymppisyys on hienoa ja hämmentävää aikaa. Nyt, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, on kai jonkinlaisen välitilinpäätöksen paikka. Aika katsastaa tarkemmin, miten matka tähän saakka on taittunut – ja millaisessa mahtavassa seurassa! Ihmisten keskuudessa!

Näemme toisesta vain kapean siivun

Viime aikoina olen miettinyt ihmisyyttä etenkin siitä vinkkelistä, miten kapean siivun toistemme elämästä näemmekään. Ja miten helposti sen kapean siivun perusteella tulee täytetyksi koko kuva. Ajateltua toinen yksiulotteisemmaksi.

Miten helppoa on sortua ajattelemaan, että vaikka itse olen näin erinomaisen monipuolisen elämän elänyt, tuon viereisen kaverin polku on ollut tylsä ja yksitotinen.

Minusta piti ensin tulla poliisi ja sitten opettaja. Sitten kokki – ja se minusta tulikin, hetkeksi. Seuraavaksi minusta tuli islamintutkimukseen suuntautunut sosiaali- ja kulttuuriantropologi, sitten toimittaja, sitten tietokirjailija ja sitten lipsahdin käsikirjoittamaan. Tällä hetkellä olen keskusteluohjelman juontaja. Enpä totisesti nähnyt näitä käänteitä tulevaksi, enkä varsinkaan tiedä, mitä seuraavan mutkan takana tapahtuu!

Muutkin vaihtoehdot elävät minussa

Minusta olisi voinut tulla myös aivan muuta. Oli aika, jolloin myin hampurilaisia ja odotin, että nauhoittamani teknolevy julkaistaan (sitä ei koskaan julkaistu, onneksi). Välillä olin varma, että tulevaisuuteni on teatterissa. Yhteen aikaan valmistauduin pääsykokeisiin päätyäkseni biologiksi.

Joskus opetin tanssia, annoin laulutunteja Nepalissa ja tein pitopalvelukeikkaa. Välillä myin Alkossa juotavaa, serveerasin Ruotsissa kartanoravintolan asiakkaille pähkinäleivoksia ja kestinpä kolme päivää puhelinmyyjänäkin. Jonkin aikaa avasin uneliaassa toimistossa kirjekuoria ja kaadoin kaljaa nuhjuisessa räkälässä. Yhden lukukauden toimin alakoulussa sijaisena.

Jollain tavalla nuo kaikki muut vaihtoehdot elävät minussa edelleen. Otetut ja ottamattomat suunnat. Valitut ja lopulta valitsemattomat käännökset. Harha-askeleet ja tiiliseinät. Kaikki se, jonka elämä toi eteen ja johon tartuin.

Meistä on mahtavan moneksi

Oman historiansa nivelkohdat on helppo muistaa. Antaa armoa ja ymmärrystä – nyt kävikin näin. Muistaa toiveet ja menetetyt mahdollisuudet. Mutta miten muistaisi sen kaiken toisessakin, jokaisessa kohdatussa ihmisessä? Kaikissa tilanteissa. Tajuaisi saman moninaisuuden, elämän arvaamattomuuden, yllätyskäännökset ja umpikujat, tavoitellut kuut ja kohdatut kummallisuudet.

Miten muistaisimme, ettemme koskaan tiedä, mistä prisman särmästä valo juuri tänään sattuu taittumaan. Minkä kapean säteen satumme toisistamme näkemään? Ja että aivan kaikki muukin toisessa on totta. Mikä vain voi myös vielä muuttua moneen kertaan, meistä kunkin kohdalla.

Miten muistaisimme, miten mahtavan moneksi meistä on?

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset