Kaupunkiuutiset

Soiva palapeli puusta ja pilleistä

Martti Porthanin urkurakentamossa on ollut vuoden verran vauhti päällä.

Tervakoskelainen pilli- ja kirkkourkuja valmistava yritys on siirtänyt Sibelius-Akatemian kaikki kahdeksan urkua uuteen osoitteeseen.

Määrä saattaa äkkiseltään kuulostaa vähäiseltä. Kyse ei kuitenkaan ole pienestä muuttokeikasta.

– Eduskuntatalon väki lähtee evakkoon Sibelius-Akatemian tiloihin, samalla jaloista siirtyy puoli kaupunkia. Meidän tehtävänä oli siirtää Akatemian urut Museoviraston vanhaan rakennukseen.

Porthanin mukaan viimeisen vuoden aikana urkurakentamo on toiminut pikemminkin purkurakentamona.

– Homma on ollut melkoista palapeliä, Porthan naurahtaa.

Soittimet oli ensin purettava pieniin osiin ja sen jälkeen kasattava uudelleen, koska neljä metriä korkeat, leveät ja syvät urut eivät tahdo kokonaisina mahtua mistä tahansa oviaukosta.

Eikä urakassa ole pelkästä siirrosta kyse. Samalla lähes 2000-kiloiset urkukaapit pintakäsitellään ja niiden sisältämät pillit ja koneistot huolletaan tarpeen mukaan.

– Ne ovat olleet käytössä vähintään 12 tuntia vuorokaudessa vuosikymmenien ajan. Kyllä siinä osat alkavat kulua.

Myös uudet tilat on otettava huomioon urkuja viritellessä.

– Edessä on vielä sopeutus, ettei 1900-luvun alussa rakennettujen urkujen pilleistä lähtevä ääni kävisi korville.

Soittopeli tenniskentälle

Vuonna 1986 Tervakoskelle perustetun rakentamon esikuvana ovat urkujen kultakausien soittimet.

Porthanin urkurakentamon väki on tutkinut esikuviksi valittuja urkuja tutkimuskirjallisuuden lisäksi myös paikan päällä ympäri Eurooppaa.

– Soitin ei voi olla huono, jos se on ollut 400–500 vuotta käytössä. Siksi ammennamme tietoa vanhoista uruista.

Porthanin urkurakentamo on valmistanut, huoltanut ja kunnostanut lukuisia urkuja.

Martti Porthanin mieleen on jäänyt erityisesti Tukholman suomalaisen kirkon urkujen rakennusprojekti.

– Vuonna 1995 rakensimme kuoriurut kuninkaan vanhaan pallosaliin, jossa Ruotsin kunkut ovat pelanneet sisätennistä 1500-luvulla, Porthan hymyilee.

Myös Pyhän Laurin kirkkoon 1992 valmistunut soitin on lähellä Porthanin sydäntä. Ilmankos, sillä parvella komeilee tiettävästi Suomen ainoa varhaisbarokin ihanteita noudattava soitin.

– Sen ääressä on soittanut moni maailman huippu-urkutaiteilija. Maaliskuussa samoilla uruilla konsertoi pohjoissaksalaisen urkuakatemian johtaja Harald Vogel.

Janakkalan kirkon urkujen esikuvana on Pohjois-Saksassa Stadessa sijaitsevan St. Cosmaen kirkon 1600-luvun soitin.

– On mielenkiintoista keskustella, kuinka Vogel vertailee soitinta 400 vuotta vanhaan esikuvaansa.

Haave elää

Tervakoskella työstettävien urkujen puuosien rakennusmateriaalina käytetään lämpökäsiteltyä massiivipuuta, joka Porthanin mukaan elää vähemmän ja parantaa sointiominaisuuksia.

Urkupillit puolestaan valmistetaan Kangasalla. Kokoa niillä on kuin pajupillistä viisi metriä korkeisiin järkäleisiin.

Kohta 30 vuotta urkuja valmistanut Porthan tietää kokemuksesta, että haaveita kannattaa ylläpitää. Ne vievät eteenpäin.

– Helsingin uuden Musiikkitalon konserttisalista puuttuu urut, mutta paikka soittimelle on varattuna siellä. Sinne olisi mahtava päästä joskus työskentelemään.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset