Kaupunkiuutiset

Sorsastus vetää metsästäjät rannoille

Sorsastuksen aloituspäivä ja alkuviikot vetävät monet metsästäjät ainakin muutamaksi illaksi rannoille.

Hauhon Metsästysseuran sorsastajilla on ollut tapana kokoontua vuodesta 1975 alkaen puheenjohtaja Sauli Mässin mökille. Päivän päätteeksi on kokattu sorsapataa päivän saaliilla.

– Koskaan padan ainekset eivät ole jääneet saamatta. Pakastimen antimiin ei ole koskaan tarvinnut turvautua, sanoo Mässi.

Sorsastuksen aloitus on seurassa yksi koko kauden kohokohtia.

– Joukossa on pari metsästäjää, jotka tuolloin 41 vuotta sitten aloittivat perinteen. Oma isäni oli yksi heistä ja hän opetti minulle sorsapadan valmistuksen. Tänä vuonna siirrän taidon omalle pojalleni, sanoo Mässi.

Tällä hetkellä 83-vuotias Ossi Nieminen aloitti metsästyksen 13-vuotiaana.

– En muista, että olisin ollut pois aloituksesta ainakaan 40 vuoteen. Aamu- ja iltapäivän jahdissa en päässyt ampumaan laukaustakaan, mutta iltalennolle aion mennä.

Hauholla aloituspäivänä nautitaan lähinnä yhdessäolosta. Savusauna ja peuranlihalla ryyditetty hernekeitto ovat tarjolla ennen varsinaista pääateriaa sorsapataa

Päivän ohjelma on jokaiselle ennalta selvä. Seuran sorsastusvedet ovat Hyvikkälänjärvellä, Kirrisellä sekä Mässin tekolammilla. Tärkeintä ei ole saalis, vaan yhdessäolo.

– Tunnelman takia tänne tullaan, sanoo varapuheenjohtaja Simo Nikula.

– Tämä on luultavasti yksi parhaita Etelä-Suomen sorsastusvesiä. Hyvikkälänjärvellä ei ole mökkiläisiä ja kaikki maanomistajat suosivat metsästystä. Hyvikkälänjärvi on erittäin hyvä lintuvesi, joskus takavuosina aloituksessa on noussut ruovikosta satoja lintuja.

Vaikka lintuja, lähinnä heinäsorsia, nousee rantavesistä kymmeniä, metsästyskuri säilyy. Haulikot paukkuvat harkiten, sillä haavakoita vältetään viimeiseen saakka.

– Yli 30 metrin matkalta en edes yritä ampua. Haavakoita ei juurikaan jää. Meillä on aina koirat mukana, jotka hakevat linnut varmuudella, sanoo Mässi.

– Koira on jahdissa aivan ehdoton. En koskaan lähde jahtiin ilman sitä. Jos yksikin lintu jää löytymättä, jää siitä moneksi päiväksi paha mieli, sanoo Mässi

Kahden paikan jälkeen saaliina on kymmenkunta heinäsorsaa, haapana ja tavi.

Hyvikkälänjärvi on hyvä lintuvesi, mutta lajiston hyvin ennustettavissa.

– Sinisorsa ja tavi ovat varmimmat saalislinnut, haapanoita tulee ammutuksi jonkin verran. Lapasorsan muistan ampuneeni kerran joskus 15 vuotta sitten. Telkkiä vältetään ampumasta, koska sen nahka on hyvin tiukassa. Telkän ampuja saa itse nylkeä lintunsa eikä siihen ole kellään suuria halua, naurahtaa Mässi

Suuri romahdus on Hyvikkälänjärvellä kuten koko valtakunnassakin kohdannut riistalajiksi luettavaa nokikanaa. Laji oli vielä parikymmentä vuotta sitten varsin runsas. Harva metsästäjä on silti koskaan ampunut nokikanaa vielä harvempi ilmeisesti sitä syönyt. Lauantaina Kirrisen ruovikoista pöllähti yksi ainoa nokikana, jota ei kukaan ampunut.

– Takavuosina niitä oli mutta itse en ole koskaan nokikanaa syönyt. Ei ole kovasti mieli tehnytkään, sanoo Mässi.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset