fbpx
Kaupunkiuutiset

Soutaminen

Työelämätrilogiani – Melominen, Huopaaminen, Soutaminen – kokonaisuus hahmottui minulle, kun makasin syksyllä 2011 korkeassa kuumeessa keskussairaalan vuodeosastolla. Kuume ja ankara lääkitys siirsivät minut olotilaan, jossa näin kirkkaana kaarena tämän kolmen kirjan sarjan. Siinä vaiheessa vain esikoisen Melominen oli ilmestynyt, ja jatkosuunnitelmat olivat täysin auki.

Sairaalasta toivuttuani oli kiire aloittaa kirjoittaminen, ennen kuin kirkas kuva katoaisi. Huopaaminen valmistui, ja ilmestyi alkuvuonna 2013. Jo ennen sen ilmestymistä olin aloittanut Soutamisen kirjoittamisen – varmana suunnasta ja erityisesti vauhdista. Nyt piti mennä kovaa eteenpäin, sekä työpöydän ääressä että paperilla.

Soutamisen metafora liittyi kirjassa vahvaan etenemiseen, selkä menosuuntaan. Kirjan uraohjus Marjo Kukkoaho potkii miehiä tieltään – tai vangitsee vaatekomeroon, sokaisee paprikasumuttein tai muuten vaan puristaa hartiasolmusta kippuraan. Mutta kun on kova vauhti päällä, eikä katse osu oikeaan suuntaan, voi käydä miten vaan.

Minulle kävi juuri niin kirjoittaessani. Kun Soutamisen ensimmäinen versio oli valmis, luotettu lähilukijani tutustui käsikirjoitukseen ja tuomitsi sen täysin julkaisukelvottomaksi. Uskoin kerrasta, vetäydyin kammiooni ja aloitin toisen version naputtamisen. Vauhti pysyi edelleen kovana, ja suunta yhtä pahasti hukassa kuin ensimmäisessä versiossa. Ja lopputuloskin oli sama: joudun palaamaan taas lähtöpisteeseen, kammioon ja tyhjän paperin ääreen.

Vasta kolmas kierros sai kirjallisen purteni kääntymään oikeaan suuntaan. Välillä vasta-aaltoon jyskyttäen, vetiset pärskeet kasvoille lyöden, mutta kun suunta oli kuitenkin selvillä, alkoi kirjakin lopulta syntyä.

Ja hyvä siitä tuli, arvelen itse. Sellainen kuin pitikin, sellainen jonka itse mielelläni lukisin, jos pystyisin astumaan oman tekstini ulkopuolelle.

Kaipaan kirjoittaessani muiden kirjailijoiden tukea ja kannustusta. Joskus kannustus kantautuu menneisyydestä – kymmenien, satojen ja tuhansien vuosin takaa. Soutamisen kirjoittamista olivat innoittamassa Sunzin Sodankäynnin taito ja Lauri Viidan Entäs sitten, Leevi. Myös Raamattu pysyy aina kirjoittaessa lähistöllä, niin hurjia tarinoita se tarjoaa. Esimerkiksi Tuomarien kirja on häkellyttävän raaka teos. Eikä koskaan sovi jättää Jaroslav Hasekin Kunnon sotamies Svejkiä kovin kauas käsien ulottuvilta, kun koskaan ei tiedä millainen huuto sen sivujen välistä kajahtaa kirjailijan työpäivän voimaksi ja piristykseksi.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset