Kaupunkiuutiset

Suomalaisen kesän suurin juhla on juhannus, mutta nyt perinteet katoavat – Kuinka meidän käy?

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen

Suomalaisen kesän suurin juhla on aina ollut juhannus.

Talven pimeyden ja tuiskujen piiskaamat esivanhempamme osasivat arvostaa taivaan korkeuteen kipuavaa aurinkoa, joka sai kasvit kasvamaan ja helli lämmöllään työn kovettamia lihaksia.

Kun myöhempinä aikoina keskikesän juhlaan liitettiin myös Johannes Kastajan legenda, se sopi kaikille oikein hyvin. Meno äityi usein muutenkin päättömäksi, joten temmellyksen voitiin sanoa tapahtuvan kristillisessä hengessä Johanneksen kunniaksi ja muistoksi.

Uudempiin juhannusrituaaleihin on kuulunut raesateessa ja navakassa tuulessa nautittu grilliateria, sillä Ukko ylijumala on usein kaivanut juhlapäiväksi harvinaisen surkean sään.

Juhliva kansa on pidetty nöyränä, kun savun mustuttama makkara on myrskytuulessa lipsahtanut muovihaarukasta nurmikolle ja pahvilautaselle kerätty perunasalaatti on uinut sadevedessä. Viinaryyppykin on laimentunut niin, että timakka juoma ovat lantraantunut alkoholittomiksi.

Vaan ajat ovat muuttuneet, ja hiljalleen on jäänyt historiaan ne raikkaat ilmat, jotka aikoinaan karsivat jyvät akanoista.

Surkea viima, joka muinoin Suomenlahden jäällä jakoi heimomme kahtia niihin, jotka jatkoivat pohjoiseen ja niihin, jotka saivat tarpeekseen hangessa kahlaamisesta, on hiljalleen laantunut. Ukko ylijumalan jäälaarin pohja on tullut vastaan, eikä rakeita ole enää tuhlattavaksi.

Tärkeintä on nauttia kuluvasta päivästä

Kun juhannuksena lämpötila huitelee hellelukemissa, vaipuu moni perinteinen leikki unholaan. Enää ei tikkakisaan vaikuta peukalonpään kokoiset raemöllykät, eikä liikeratoja rajoita tuulitakki ja kintaat.

Luonnotonta on myöskin pulahtaa saunasta veteen, jossa ei kellu jäähyhmää. Linnunmaidonlämpöinen vesi veltostaa helposti, ja loppuillasta moni ikiaikainen puukkohippa jää pitämättä.

Eipä nuoriso enää muista sitäkään, että juhannuskokkoja poltettiin siksi, jotta viimassa kohmettunut vaari saatiin vielä jaloilleen ja maahan jäätynyt karhi viimeinkin irti ikiroudasta.

Nyt kokonpolttajaa uhkaa metsäpalovaroitus, lämpöhalvaus ja poliisipartio. Elohopea kipuaa sellaisiin lukemiin, ettei risukasoja uskalla edes katsoa vihaisesti, jottei polta poroksi koko tienoota.

Hiljalleen maailma muuttuu ja suurin huvi kai on väitellä, miksi niin käy.

Juhannuksen raesateita tuskin kovin moni jää kaipaamaan ja ehkä niitä vielä silloin tällöin saadaankin. Jos asiat menevät huonompaan suuntaan, kaikki toki haluavat muutosta mutta kukaan ei halua muuttua.

Pihallani kasvava mänty tosin muistuttaa, että sadan vuoden kuluttua näillä tienoilla asuu kokonaan toiset ihmiset. Jos salama ja moottorisaha ovat armolliset, mäntyni viettää vielä silloinkin juhannusta. Siksi se haluaa muistuttaa minua, että tärkeintä on nauttia kuluvasta päivästä, sillä eilistä ei enää ole ja huomisesta ei kukaan tiedä.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset