Kaupunkiuutiset

Suomalaiset taruolennot

Syksyn kirjauutuuteni kertoo suomalaisista taruolennoista. Olen koettanut pieneen kirjaan saada mahtumaan mahdollisimman kattavasti esimerkkejä kaikenlaisista kummista tyypeistä, joita suomalaiseen kansanperinteeseen on sisältynyt.

Kirja kertoo erilaisista jättiläisolennoista, kääpiöistä, metsän, veden ja kasvikunnan haltijoista, auttajista ja tihulaisista, muinaisista jumalista ja monista salaperäisistä olioista. Koetan lyhyiden tarinoiden avulla luonnehtia, mitä nämä kaikki kummajaiset olivat, ja kuvittaja Sirkku Linnea esittää oman näkemyksensä siitä, miltä ne olisivat näyttäneet. Kuvituksella on siis kirjassa suuri osuus.

Suomessa on kerätty paljon kansanperinnettä ja vanhoja kansanuskomuksia on tutkittu sangen paljon, mutta tällaista kokonaisesitystä taruolennoista ei ainakaan vähään aikaan ole tehty. Olen kirjaa tehdessä kahlannut läpi niin vanhoja tarinoita kuin uusia tutkimuksia ja tulkintojakin. En kuitenkaan pyri selittämään, mitä erilaisten uskomusolioiden taustalla on ollut ja mistä ne ovat kenties tulleet. Pikemmin koetan vain kuvailla, millaisia ne olivat, mitä ne tekivät ja mitä ne ihmisille merkitsivät.

Ainakin tästä aineistosta näkee että suomalaisten kansanperinne on hyvin rikas erilaisten taruolentojen suhteen, niin kuin tietysti monien muidenkin kansojen. Mutta kyllä suomalaiset oliot muodostavat oman tietyn kokonaisuutensa, joka varsin hyvin peilaa vaikkapa entisajan elinkeinoja ja elämisen muotoja. Erilaisia metsänhenkiä ja metsänjumalia on Tapion johdolla kokonainen hyvin järjestynyt joukko, samoin kaikilla tärkeillä viljelykasveilla on ollut omat kasvua antavat suojelushenkensä, joiden kanssa piti olla väleissä. Erilaiset luonnonilmiöt ovat tietysti olleet kukin oman haltijansa hoidettavina, Ukosta alkaen.

Monet oliot ovat varsin selkeitä ja ymmärrettäviä, joistakin tietoja on säilynyt niin vähän, että ne jäävät hiukan epäselviksi. Ja sitten on olioita, jotka kerta kaikkiaan ovat niin moniulotteisia, että niitä on vaikea laittaa mihinkään lokeroon tai saada niistä otetta. Semmoinen on esimerkiksi hiisi, joka eri aikoina ja myös eri puolilla maata merkitsi varsin erilaisia asioita. Se oli toisaalta paikka toisaalta olento, ja ilmeisesti se oli alkuun tavallaan positiivisempi mutta sai myöhemmin negatiivisen leiman. Toisaalta se oli kuitenkin jo muinaisissa uskomuksissa mahtava ja siinä mielessä myös jotenkin pelottava juttu.

Kun siis jotakuta kehotettiin painumaan hiiteen, niin mihin muinaiset suomalaiset siinä oikeastaan toista toivottivat, ja missä hengessä tuo toivotus tapahtui? Nämä eivät ole millään tapaa loppuun asti tutkittuja kysymyksiä, ja tätä maailmaa kirjassani hiukan availen.

Eero Ojanen

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset