Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Taru Savelius-Latvus oli kulkijoiden pappina Hollannissa ja Belgiassa – Merimieskirkossa ei kukaan ole toista kummempi

Papin ja opettajan töistä eläkkeelle jäänyt Taru Savelius-Latvus asuu vuonna 1928 rakennetussa rivitalossa Myllymäessä. "Tykkään vanhoista taloista, asioista ja esineistä", hän sanoo. Kuva: AP Sarjanto
Papin ja opettajan töistä eläkkeelle jäänyt Taru Savelius-Latvus asuu vuonna 1928 rakennetussa rivitalossa Myllymäessä. "Tykkään vanhoista taloista, asioista ja esineistä", hän sanoo. Kuva: AP Sarjanto

Monet rippileirin käyneet hämeenlinnalaiset muistavat Taru Savelius-Latvuksen monen vuosikymmenen takaa seurakunnan nuorisosihteerinä.

– Tulin tänne vuonna 1974 kesäharjoittelijaksi. Olin hyvin nuori ja tuntui, ettei kukaan oikein ota minua tosissaan, enkä ottanut itsekään. Niinpä lähdin valmistuttuani kibbutsille. Olin kauhean ujo ja pidättyväinen, joten Israel oli hyppäys johonkin uuteen ja rohkeuteen, Savelius-Latvus muistelee.

1970-luvun lopulla Hämeenlinnan seurakunnassa avautui nuorisosihteerin pesti ja Savelius-Latvus sai paikan.

– Kasvoin aikuiseksi nuorisotyössä. Kesäisin oli koko ajan rippikouluissa parivaljakkona papin kanssa. Tykkäsin leirielämästä ja minulla oli intoa sekä paloa valtavasti. Jälkeenpäin olen ajatellut, että taisin olla aika yksioikoinen ja jyrkkäkin vielä tuohon aikaan, hän pohtii.

Pyhäkoulua Hongkongissa

Syksyllä 1983 Savelius-Latvus lähti Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Hän sanoo opiskelleensa pitkään ja hartaasti, sillä valmistuminen venyi ja venyi. Elämä toi eteen uusia asioita, kuten avioliiton ja lapsia.

– Asuimme opiskeluaikanani vuoden Saksassa ja pari vuotta Hongkongissa, jossa silloinen mieheni oli professorina. Minä pidän lapsille pyhäkoulua ja järjestin erilaisia kokoontumisia suomalaisille ja eri maiden opiskelijoille. Kiinassa pääsin matkustamaan paikkoihin, jossa ei oltu länsimaiden ihmistä nähtykään.

Papinura pääsi alkuun vasta 1990-luvun puolivälissä, mutta sitäkin juhlallisemmin, kun papiksi vihkimisen suoritti arkkipiispa John Vikström Turun tuomiokirkossa.

– Työskentelin viitisen vuotta pappina Sipoossa, kunnes päädyin lehtoriksi Seurakuntaopistoon Järvenpäähän, jossa oppilainani oli tulevia päiväkotien lastenhoitajia ja seurakuntien lastenohjaajia, Savelius-Latvus kertoo.

Kovaotteinen sielunhoitaja

Vuonna 2010 papin elämässä kääntyi aivan uusi lehti, kun Savelius-Latvusta pyydettiin äitiysloman sijaiseksi Brysselin merimieskirkkoon.

Suomen Merimieskirkko on vuonna 1875 perustettu yhdistys, joka toimii kotimaisissa satamakaupungeissa ja kuudessa maassa ympäri Eurooppaa.

– Merimieskirkko on liikkuvien ihmisten kirkko, jossa käy muiden muassa merimiehiä, rekkakuskeja, motoristeja ja opiskelijoita. Kaikki saavat tulla, vaikka isossa osassa ovatkin nykyisin ulkosuomalaiset, Savelius-Latvus sanoo.

Merimieskirkot syntyivät aikoinaan suureen tarpeeseen, kun laivoilla työskentelevät miehet viipyivät satamissa pitkiäkin aikoja. Vaarana oli aina, että kovalla työllä tienattu tilipussi tyhjeni hetkessä.

– Antwerpenissa kerrottiin tarinaa suomalaisesta nyrkkeilijäpapista, joka haki yhden miehen pois kapakasta. Veti ensin turpiin ja vei sopimuksen mukaan miehen palkkapussin kirkolle turvaan. Aamulla mies oli selvittyään kiitellyt kovasti, kun sai rahansa papilta.

Idea yhteisestä maailmasta

Merimieskirkon papit vierailevat laivoilla, mutta tekevät myös aivan tavanomaista seurakuntatyötä rippikouluista perhekerhoihin ja hautajaisista vihkimisiin.

– Ihanimmat muistot ovat juuri näistä toimituksista ja kohtaamisista. Kokemus oli hirveän mielenkiintoinen, ja työ tuntui arkiselta kristillisyydeltä, joka on keskellä elämää. Monesti notkuin koko päivän kirkon kahvilassa ihan vain juttelemassa ihmisten kanssa.

Sijaisuuden jälkeen Savelius-Latvus palasi vuodeksi Suomeen, mutta sitten hänelle tarjottiin paikkaa Benelux-maiden merimieskirkkojen johtajana Rotterdamissa.

– Loppujen lopuksi olin Hollannissa kaksi ja puoli vuotta yhteen putkeen. Sinä aikana tunnen oppineeni paljon maailmasta, eri kulttuureista ja ihmisistä.

Kun kirkossa käy ihmisiä suurlähettiläistä rekkakuskeihin, mieleen tulee helposti ajatus, ettei kukaan ole toista kummempi.

– Siinä alkaa jopa uskoa ideaan yhteisestä maailmasta, Savelius-Latvus tuumaa.

Tytär bongasi asunnon

Eläkkeelle jäätyään Savelius-Latvus löysi itsensä vähän yllättäenkin Hämeenlinnasta ja Myllymäestä.

– Etsin asuntoa Helsingistä ja Järvenpäästä, mutta en löytänyt sopivaa. Tyttäreni Sara bongasi tämän asunnon, pakotti minut sitä katsomaan ja tässä sitä nyt ollaan.

– Olen aina tykännyt vanhoista taloista, asioista ja esineistä. Vaikka Hämeenlinnan keskustan näkeminen nykyään vähän järkyttää, pidän tästä kaupungista monella tavalla.

Taru Savelius-Latvus

Syntynyt 1954 Pielisjärvellä, asuu Myllymäessä Hämeenlinnassa.

Teologian maisteri, pappi, opettaja ja nuoriso-ohjaaja. Eläkkeellä.

Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta.

Toiminut pappina Sipoossa ja Helsingin vanhassa kirkossa sekä merimieskirkoissa Rotterdamissa, Antwerpenissa ja Brysselissä.

Työskenteli lehtorina Seurakuntaopistossa Järvenpäässä.

Harrastukset: lukeminen, ompeleminen ja huonekalujen entisöinti.

Motto: “Elämä opettaa sitä, joka ottaa sen oppiaineekseen.”

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset