Kaupunkiuutiset

Tavastehus, mycket bra!

Helsingin Kirjamessut on suurin valtakunnallinen alan vuosittainen tapahtuma. Ohjelmassa on tietysti kirjamyyntiä, mutta myös kirjailijahaastatteluja, keskusteluja, vinkkejä, kaikkea mahdollista kirjaan ja kirjailijoihin liittyen.

Tämän vuoden messuille haettiin kaksikielisen Kjell Westön tapaamiseen sekä suomen- että ruotsinkielistä lukupiiriä keskustelemaan kirjailijan uusimmasta teoksesta Riikinkeltainen taivas/Den svavelguda himlen.

Oli aivan luonnollista odottaa, että ruotsinkielinen lukupiiri kaivettaisiin pääkaupunkiseudulta tai jostakin Pohjanmaan rannikolta.

Sellaista ei niiltä kulmilta löytynyt. Hämeenlinnasta löytyi.

Hämeenlinnan ruotsinkielisen lukupiirin Bokcirkelin kolme edustajaa Camilla Strang, Päivi Mäkinen ja Ulla Salmi saivat hyvissä ajoin kutsun keskusteluvieraiksi Westön kanssa. Tuore kirjakin toimitettiin painotuoreena luettavaksi. Hämeenlinnalainen rouvakolmikko puhui kirjailijan kanssa ruotsia, toisen lukupiirin edustajat väänsivät suomea.

Westön tilaisuus oli muuten messujen ainoa loppuun varattu keskustelutilaisuus. Paikalla oli omassa salissaan reilusti yli sata Westön tuotosten ystävää. Ruotsiksi kommentoineet hämeenlinnalaiset olivat keskustelun aktiivisimpia osallistujia reilun tunnin sessiossa.

Tavastehus puhuttiin messujen tietoisuuteen.

Hämeenlinnalaiset olivat kiinnostuneita muun muassa kirjan henkilöiden ja paikkojen suhteesta todellisuuteen.

– Paikat ovat keksittyjä, ihmisissä voi olla piirteitä elävistä ihmisistä, mutta yksi yhteen ketään ei ole siirretty kirjaan, Westö selvitti. Samalla hän avasi perhetaustansa kautta hieman myös sitä, miksi kirjoittaa niin usein yläluokkaisesta Helsingistä.

– Tällaiset tapaamiset lukijoiden kanssa ovat minulle avartavia. Osa kirjailijoistahan ei edes halua puhua julkisesti, Westö totesi tilaisuuden jälkeen.

Kerran kuukaudessa kokoontuva ryhmä vaalii etenkin kielitaitoa, auttaa takaisin alkeisiin tai kehittää vaikka asiantuntijasanastoa

– Bokcirkel on nykyisellään paljon muuta kuin lukupiiri, se on tapaamis- ja keskusteluryhmä, jossa puhutaan ruotsiksi kaikesta mahdollisesta. Nimi on jäänyt elämään alkuajoilta, mutta aihepiirit ovat laventuneet kaiken kattaviksi, naiset kertovat.

– Tapaamisiin voi tulla vaikka pelkästään kuuntelemaan, puhuakaan ei tarvitse.

Ulla Salmella on kerrottavanaan vaikuttava tarina seutukuntalaisesta nuoresta naisesta:

– Tyttö tuli kymmenien kilometrien päästä äitinsä kuskaamana kuuntelemaan ruotsinkielistä puhetta, itse hän ei alkuun uskaltanut sanoa montakaan sanaa. Ajan kanssa taito karttui ja nainen opiskeli terveydenhuoltoalaa. Lopulta kävi niin, että hommasin hänelle entisestä työpaikastani ruotsalaisesta sairaalasta harjoittelupaikan. Kun hän tuli sitten myöhemmin käymään, ruotsi sujui kuin vettä valaen.

Bokcirkelin osallistujat ovat usein Ruotsissa joskus elämänsä vaiheessa asuneita, mutta eivät suinkaan kaikki. Camilla Strang on syntyjään Kokkolasta ruotsinkielisestä perheestä, Päivi Mäkinen puolestaan nuorena Suomeen vanhempiensa mukana muuttanut. Sotalapset ovat yksi kävijäryhmä, Ruotsin kansalaiset toinen, perushämeenlinnalaiset kolmas – rajoja ei ole.

– Ruotsin kieli elää Hämeenlinnankin arjessa vahvasti, vaikka sitä ei heti uskoisi. Tapaamisissa käy opiskelijoita, opettajia, duunareita, eläkeläisiä, johtajia. Kaikki yhdistää kielitaidon vaaliminen, ei mikään muu, Camilla Strang kertoo.

Päivi Mäkisen lapset pääsivät Hämeenlinnassa ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun, mikä edesauttoi kielitaidon säilymistä myös perheen nuorisolla.

– On tuttua, että perhepiirissä on nykyisin monikielisiä jäseniä. Jos on täysin ummikko, jää helposti ulkopuoliseksi. Tämä koskee sekä Ruotsiin muuttaneita, sieltä palanneita sekä Suomen kaksikielisessä maassa sieltä toisesta kotimaan kieliperheestä puolisonsa löytäneitä. Heille kaikille ovemme ovat avoinna, kenellekään ne eivät ole suljettu, naiskolmikko kertoo koko Bokcirkelin puolesta.

Oma kielitaistonsa kaupungissa käytiin vasta muutama vuosikymmen sitten, mutta se arvet ovat jo haudattu, vaikka äänenpainot kävivät hyvinkin kriittisinä.

– Tämän päivän yhteiskunnassa on tavanomaista, että ihmiset puhuvat keskenään eri kielillä. Eikä täällä ketään hurritella, kuten vielä takavuosikymmeniä tapahtui Pohjanmaallakin, Camilla Strang vakuuttaa.

Olutravintola Birgerissä ryhmällä on myös pieni ruotsinkielinen kirjasto. Toimintaan osallistuminen on täysin maksutonta.

Bokcirkelissä toisiaan tapaavat puhuvat ruotsia aina myös muulloin tavatessaan. Messumatka Helsinkiinkin oli pelkkää svenskaa.

Jag förstår inte!

Hämeenlinnassa voi treenata kerran kuukaudessa ruotsinkielentaitojaan yhdessä muiden kanssa. Ruotsinkielinen lukupiiri Bokcirkel kokoontuu Birgerissä joka kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 18–19.30.

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset