Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Puunveisto vaatii kärsivällisyyttä ja kädentaitoa - Tekniikka helpottaa luomisen tuskaa

Harri Pehkosen autotallissa uusin veistos on valmistumaan päin, mutta hiomapaperille riittää vielä hommia. Ruuvipenkin lisäksi tärkeä apuväline on peili. Kuva: AP Sarjanto

Ihminen oppii matkimalla, joten aloittelijan on hyvä katsella tekijää, joka todella osaa hommansa. Tätä mieltä on reilut kymmenen vuotta puunveistoa harrastanut Harri Pehkonen.

– Minulla oli hiukan isältä perittyä kädentaitoa ja yritin veistellä kaikenlaista oma-aloitteisesti, mutta ei siitä mitään ihmeellistä tullut, Pehkonen tuumaa.

– Joku luomisen vimma minua ajoi, mutta tekninen osaamattomuus oli esteenä. Sitten näin Vanajaveden Opiston esitteessä tiedot veistokurssista ja lähdin kokeilemaan.

 

Pehkonen kävi sittemmin useita Jennifer Rungin vetämiä kursseja.

– Ihan ekan viikonlopun jälkeen totesin, että oikeilla välineillä on suuri merkitys. Tilasin Sveitsistä kunnon taltat, enkä kertonut vaimolle niiden hintaa, hän tunnustaa.

– Opetus avasi silmät sille, kuinka tärkeää tekniikka on, kun vaikkapa silmän ylä- ja alaosa pitää veistää erilaisella taltalla.

Pehkonen kertoo itsekin hämmästyneensä ensimmäisellä viikonloppukurssilla valmistuneesta kotkanpääveistoksestaan.

– Kun saa tukea sekä neuvoja ja asiat tehdään rauhassa vaihe vaiheelta, sitä alkaa hiljalleen ymmärtää prosessia. Aloittelija työskentelee yleensä enemmän voimalla kuin järjellä. Jennifer aina opetti, että veistäjä puhaltelee vain lastuja, ei siksi että on hengästynyt.

Laadukkaat työvälineet ovat puunveistossa a ja o. Talttoja tarvitaan moneen lähtöön, eikä niiden hinnan suhteen kannata pihistellä. Kuva: AP Sarjanto

Puuveistoksen lähtökohta on neliskanttinen puupala, josta työstetään vannesahalla raaka luonnos alkuun pääsemiseksi.

– Ykkösmateriaali on lehmus, jota on helppo työstää. Puun syiden rakenne on sellainen, että sitä voi leikata melkein kuin juustoa, Pehkonen kertoo.

– Kiehtovaa on se haaste, että saako puusta esille juuri sen kolmiulotteisen hahmon, jonka on suunnitellut. Sanotaan, että puu puhuu ihmisille, mutta veistäjille se kiroilee.

Pehkosen veistos Puupään varjo. Taulussa ovat Karjalan värit, sillä tekijä on kotoisin Joensuusta. Kuva: AP Sarjanto

Hätilässä asusteleva Pehkonen tekee veistoksiaan hyvin perinteisessä paikassa eli autotallissa. Kotioloissa harrastusta varten tarvitaan jonkinlainen teline, johon työn voi ruuvata ja lukita sen erilaisiin asentoihin.

– Veistämiseen uppoutuu helposti niin, että välillä menee pitkälle aamuyöhön. Toisaalta harrastan myös rumpujen soittoa, joogaa, lukemista ja kirjoittamista.

– On hyvä, jos voi valita kulloiseenkin mielentilaan sopivaa toimintaa, pysähtyä ja päästä irti arjesta.

 

Veisto on myös omalla tavallaan kierrättämistä, sillä raaka-aineet saadaan hyvin usein polttopuukasoista.

– Sitä kautta oppii hyödyntämään kaikenlaista materiaalia, jonka muuten ehkä heittäisi pois. Välillä on myös ihan mukavaa tehdä jotakin yksinkertaista, jolle on oikeasti käyttöä. Kuten vaikkapa hylly.

Pehkonen kannustaa kaikkia veistämisestä kiinnostuneita lähtemään rohkeasti kursseille.

– Opetuksen hankkiminen on oleellista, mutta muilta kurssilaisilta saa myös motivaatiota ja innostusta, hän sanoo.

– Usein ryhmän ikärakenne on todella laaja, teini-ikäisistä kahdeksankymppisiin ja siellä kuulee monenlaista stooria. Itse olen viettänyt kursseilla monia riemukkaita hetkiä ihmisten kanssa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

21.11.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

23.11.2020