Kaupunkiuutiset Janakkala

Tervakoskelainen Keijo Kallunki saa kaikki kellot käymään – Kelloseppä saa tilauksia myös maailmalta

Kallunki on menestynyt myös jousiammunnassa, jossa tarvitaan samaa taitoa kuin kellosepän ammatissa: käden ja silmän hyvää yhteistyötä.
Vaikka Keijo Kallungin maine taitavana kelloseppänä on kiirinyt maailmalle asti, hän pitää "tosi jannuina" niitä kelloseppiä, jotka vielä noin sata vuotta sitten tekivät työkalutkin itse. Kuva: Kati Laitinen
Vaikka Keijo Kallungin maine taitavana kelloseppänä on kiirinyt maailmalle asti, hän pitää "tosi jannuina" niitä kelloseppiä, jotka vielä noin sata vuotta sitten tekivät työkalutkin itse. Kuva: Kati Laitinen

Kuvittele millin sadasosan kokoinen pieni metalliakseli. Katselet sitä suurennuslasin läpi ja kiinnität sen teräväkärkisillä pinseteillä millin kokoiseen laakeriin. Tai kuvitellaan vielä astetta kovempi suoritus: Sinun tulee itse sorvata tuollainen pikkiriikkinen metallitappi.

Pelkkä ajatuskin saa kädet vapisemaan.

– Tässä ei passaa hötkyillä, naurahtaa tervakoskelainen, jo 40-vuotisen kellosepän uran tehnyt Keijo Kallunki.

Hänellä on kärsivällisyyttä, tarkkuutta, eivätkä kädet vapise.

Taitava kelloseppä ymmärtää myös kellon rattaiden ja laakereiden mekaanista maailmaa: miksi ja miten mikäkin pyörii. Esimerkiksi vanhoihin antiikkikelloihin ei saa enää varaosia muutoin kuin itse tekemällä. Osien valmistaminen vaatii käden ja silmän yhteistyötä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuvassa on rannekello purettuna osiin. Sen äärellä ei Keijo Kallungin mukaan parane edes aivastaa. Kuva: Kati Laitinen
Kuvassa on rannekello purettuna osiin. Sen äärellä ei Keijo Kallungin mukaan parane edes aivastaa. Kuva: Kati Laitinen

Kellosepän ammatissa vaadittavia ominaisuuksia tarvitaan myös jousiammunnassa. Noin 30 vuotta kestäneellä jousiammuntauraltaan hänellä on takataskussaan muun muassa parajousiammunnan vuoden 2003 maailmanmestaruus. Jousiammunta ja ammatti tukevat toinen toistaan.

Kellosepistä pulaa

Kallunki muutti Tervakoskelle vuonna 2018 ja nykyisin hän tekee kellosepän töitä ”kokoaikaisesti sivutoimenaan”.

Asiakkaat löytyvät pääosin Hämeenlinna-Riihimäki -akselilta, kellojen keräilijöistä pariin alan liikkeeseen. Kanta-Hämeestä ja Tervakoskeltakin löytyy useita keräilijöitä.

– Ensimmäisenä vuonna (Tervakoskella) en ilmoitellut itsestäni. Sitten laitoin Facebookiin mainosta, ja töitä alkoi tulla. Tällä alueella on ilmeisesti kelloseppäpula, tai ainakaan ei ole sellaisia, jotka tekevät kaikkia kelloja.

Kaikki kellot käyvät

Kallunki ei ole ronkeli, vaan korjaa ”kaikki, mitkä viittaavat kelloihin”. Kello voi olla uusi tai antiikkinen, arvokas tai vain tunnearvoltaan kallis – lähes kaikki käyvät.

– Merkkikelloissa maahantuojilla tahtoo olla omat sopimuksensa, eikä niihin saa varaosia, ja paristokelloista osa on niin halpoja, ettei niitä kannata korjata, Kallunki toteaa.

Asiakkaina on sekä miehiä ja naisia eri ikäluokista. Isoja seinäkelloja ja antiikkikelloja hän kotonaan sijaitsevaan pajaansa kiikuttavat yleensä vähän iäkkäämmät ihmiset.

– Onneksi nuoriso on taas herännyt kelloihin ja heillä on ihan laadukkaita kelloja. Ei mennä pelkällä kännykällä. Kellot ovat nykypäivänä osa pukeutumista ja koruna naisilla.

Osat irrotetaan, pestään ja tarkistetaan

Kelloja korjatessa ne puretaan osiin. Osat esipestään, tarkistetaan kulumilta ja tehdään tarvittavat korjaukset.

– Lopuksi vielä pesu, katsaus ja öljyäminen. Myös kuoret käydään läpi, pestään ja kunnostetaan tarvittaessa. Kellot koekäytetään ennen luovuttamista.

Iso seinäkello on Kallungille noin päivän projekti riippuen vaihdettavien laakereiden määrästä ja osien sorvaamistarpeesta. Viikossa hänellä on neljästä kuuteen isompaa työtä pienten töiden lisäksi.

– Kun kello otetaan pois tuvan seinältä, siinä vaiheessa sille tulee kiire, vaikka se on ollut kymmenen vuotta käymättä, Kallunki nauraa.

Tällä hetkellä työtilauksia on niin paljon, että seinäkellojen korjauksen osalta hän myy jo marraskuuta.

Keijo Kallungin edessä on seinäkellon koneisto. Ison seinäkellon korjaamiseen menee keskimäärin yksi päivä. Kuva: Kati Laitinen

Kädet eivät nouse pystyyn

Kallunki näyttää pientä ympyränmuotoista rasiaa, jossa on purettuna miesten rannekello. Pienimmät osat ovat niitä millin sadasosia. Sen äärellä ei kuulemma ”passaa aivastaa”.

Kuinka usein käy, ettei kello ole enää korjattavissa?

– Täytyy tunnustaa, ettei tule yhtäkään tapausta mieleen, jossa olisi joutunut nostamaan kädet pystyyn, Kallunki vastaa tovin pohdittuaan.

Niin ei käynyt edes miehen uran alkumetreillä, jolloin hän sai eteensä antiikkisen ja arvokkaan musiikkirasian, josta oli akseli rikki. Kierteistä akselia katselleessaan mies oli kuvitellut, ettei pysty sellaista sorvaamaan, mutta hän ei osannut sanoa asiakkaalle ei.

– Päätin panna niin kovan hinnan, ettei omistaja raaski rasiaa jättää. Oikein nolostutti sanoa se hinta.

Asiakas lupasi miettiä asiaa, mutta soittikin jo muutaman tunnin päästä, ja Kallungin kauhuksi, hyväksyi hinnan.

– Useamman päivän hinkkasin osaa, käsipelillä jyystin kierteistä akselia, mutta kuntoon se tuli. Keräilijäasiakas oli hyvin tyytyväinen, mies nauraa.

Myös kelloseppä oli tyytyväinen onnistumisestaan – ja hyvästä tilistä. Summaa hän ei paljasta.

Maine kiirinyt maailmalle

Sittemmin Kallungin maine on kiirinyt ja hän saa työtilauksia myös maailmalta.

Miehen mukaan suomalaiset kellosepät ovat kysyttyjä Sveitsissä ja Saksassa ja opiskelijat hakevat harjoitteluun isoihin kellotehtaisiin. Opetus maan ainoassa opinahjossa Espoon Tapiolassa on hänen mukaansa laadukasta.

Kelloseppä jättää aina oman merkkinsä korjaamansa kellon taakse. Itse merkitsemiään kelloja on palautunut vuosien saatossa myös Kallungille. Kellon paluu kertoo luottamuksesta.

Jousimies Kallunki

MM-kulta avoimessa taljaluokassa vuonna 2003. MM-joukkuekulta vuonna 1990 ja 1998.

Edusti Suomea neljissä paraolympialaisissa 1988–2012.

Soulin kisoissa (1988) joukkuehopeaa Raimo Tirrosen ja Veijo Viinikan kanssa.

Aktiiviuransa jälkeen toiminut Suomen parajousiammuntamaajoukkueen valmentajana ja valmentaa tällä hetkellä Tokion paraolympialaisiin osallistuvaa Jere Forsbergiä.

Lähde: Suomen jousiampujain liitto

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset