Tervakoskella toimipaikkaa pitävässä Kapiokirstussa opiskellaan perinteisiä kädentaitoja ja uusia käsityötekniikoita "aikuisten naisten" ja nuoremman väen kesken

Vuonna 2004 tervakoskelainen Pirkko Särkimäki ja kuusi muuta kädentaitajaa päättivät, että he haluavat vaalia jollain konkreettisella tavalla suomalaista käsityötaitoa. Syntyi yhdistys Kapiokirstu, jonka kotipaikkana toimii Tervakoski.

Yhdistys ylläpitää kädentaitoja järjestämällä erilaisia käsityötekniikan kursseja.

– Kurssien materiaalit ovat sekä pehmeitä että kovia, yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Särkimäki sanoo.

Särkimäkeä voi kutsua nypläyksen taitajaksi isolla teellä. Hän on harrastanut nypläystä koko ikänsä ja jakanut osaamistaan jo lähes 40 vuoden ajan kansanopistoissa.  Hän on opettanut nypläystä myös yhdistyksessä.

Pajoja ja kässäilyiltoja

Kapiokirstu järjestää noin 20 kurssia vuodessa, mutta korona on haitannut myös tämän yhdistyksen toimintaa.

– Korona-aika sytytti ihmisissä käsityön liekin, mutta emme voineet järjestää kursseja, varapuheenjohtaja Mari Heikkilä harmittelee.

Vuodesta 2017 yhdistyksellä on ollut oma toimitilansa Tervakosken keskustassa. Vuokran se kattaa kurssien ilmoittautumismaksuilla sekä joulukuussa pidettävän joulupuodin tuloilla.

Yhdistyksellä on kurssien lisäksi myös muunlaisia käsityötapaamisia, kuten ”nopeasti pystyyn polkaistut” pajapäivät ja jäsenistölle suunnatut kässäilyillat.

Pajapäivillä ei varsinaista ohjaajaa, vaan jonkin teeman ympärillä kokeillaan yhdessä yhtä tai useampaa tekniikkaa.

– Tulevalle keväälle ideoimme mehiläisvahan ympärille pajapäivän. Teemme kestokelmuja, kynttilöitä ja voidetta, Heikkilä kertoo.

Heikkilä tulee Parolasta ja hän on paneutunut saippuoiden valmistamiseen ja kehrättyyn lampaanvillaan.

Kurssit aina viikonloppuisin

Yhdistyksen noin sata jäsentä tulevat ympäri Suomen muun muassa pääkaupunkiseudulta. Särkimäen mukaan jäsenistö koostuu pääosin “aikuisista naisista”.

– Tällä hetkellä noin 20 prosenttia on näitä ”aikuisia naisia” vähän nuorempaa väkeä, Heikkilä sanoo.

Hallituksen jäsen, tervakoskelainen Hilkka Heino ymmärtää, ettei työssä käyvillä, pienten lasten vanhemmilla ole useinkaan mahdollisuutta panostaa yhdistystoimintaan.

Kurssit järjestetään viikonloppuisin, jotta mahdollisimman moni voisi niille osallistua.

Heinon bravuurina on kasviväreillä värjääminen.

Mukavaa yhdessä oloa ja yhdessä oppimista

– Meitä on tosi mukava naislauma. Meillä on mukavaa ja rentoa yhdessäoloa sekä taitavat opettajat, Heikkilä kuvailee.

Vaikka yhdistys ei maksa palkkiota kurssiopettajille, löytyy ohjaajia siitä huolimatta erilaisille käsityötekniikoille.

– Yhdessä tehdään ja opiskellaan, Särkimäki kiteyttää yhdistyksen ideologiaa.

Usein joku jäsenistä tuntee jonkun halutun tekniikan osaajan ja vinkkaa asiasta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Kurssien sisältöjä pohditaan yhdessä ja toiveita kysellään myös jäsenistöltä. Perinteisiä ja uudempia käsityötekniikoita harjoitellaan tasapuolisesti.

– Ensi vuonna on kirjan uusi elämä -kurssi. Se on monta vuotta toivottu, ja nyt löysimme ohjaajan, joka osaa sitä meille neuvoa, Särkimäki kertoo.

Myös kaikille avointa toimintaa

Parittomien viikkojen maanantaina Kapiokirstun ovet aukeavat kässäilloille, joihin kuka vain voin osallistua kolmen euron kahvimaksulla.

– Eräskin rouva aloitti tänä syksynä villasukkien neulomisen. Hän tuli puikkojen ja lankojen kanssa ja kysyi, voitteko auttaa. Hän on käynyt täällä nyt joka kässäilta, Heikkilä kertoo.

Kesäisin Kapiokirstun kädentaitajat pistävät pystyyn jäsenten töitä esittelevän näyttelyn. Tulevan kesän näyttelyteemana on itse tehdyt antiikkinallet ja rekvisiittana mukana on muun muassa seinävaatteita ja pöytäliinoja.

Yhdistyksen jäsenyydestä ja tulevista kursseista löytyy tietoa yhdistyksen kotisivuilta kapiokirstu.fi