Kaupunkiuutiset

Testituloksen pärähdettyä plussaksi vyörähti käyntiin niin tehokas huolenpidon hyöky, etten voi kuin häkeltyneenä kiittää

Ani Kellomäki Kirjoittaja on sairiolaistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Sairastuin koronaan.

Tuli vähän takaviistosta, sillä olin ollut tuhdisti neuroottisuuden puolelle taipuva superkuuliainen pandemiapartiolainen. Siirsin koko perheen käyttämään FFP2-maskeja jo silloin, kun niistä vasta spekuloitiin lehdissä.

Jynssäsin käsiä luun loimotukseen saakka. Kaikki harrastukset ja tapaamiset oli laitettu tauolle aikaa sitten ja työt siirretty etäksi aina kun mahdollista. Jos jossain oli säädös tahi suositus, minä otin sen haltuun korkojen kera.

Olin hitto vieköön vuoden ajan pudottanut painoakin, että pärjäisin tässä maailmanlopun myllerryksessä mahdollisimman terveenä. Ja sitten sain sen pirun taudin.

Vaikka uutinen oli melkoinen pommi, se avasi samalla portit uteliaan toimittajan päiväuneen – tarkastelemaan sisältä käsin pandemiakoneiston toimintaa.

Ja voi pojat, miten se toimikin!

Olin ennestäänkin mitä suurin julkisen terveydenhuollon ystävä. Nyt laulan ylistyslauluja entistä korkeammalta.

Salaa ei voi kuukahtaa

Testituloksen pärähdettyä plussaksi vyörähti käyntiin niin tehokas huolenpidon hyöky, etten voi kuin häkeltyneenä kiittää.

Jo muutaman tunnin kuluttua olin keskustellut pitkät, perusteelliset ja suureksi yllätyksekseni täysin kiireettömän oloiset puhelut kahden lääkärin ja yhden jäljittäjän kanssa.

Kävimme läpi vointiani ja liikkeitäni. Katsoimme kuntoon astmani lääkityksen. Ja ihan ennen kaikkea juttelimme niin, että minun sekunneissa kattoon asti kihonnut kuolemanpelkoni rauhoittui.

Seurasin vierestä, miten altistamani perheenjäsenet kukin vuorollaan saivat omat puhelunsa. Kaikki hoidettiin lämmöllä.

Olimme koko karanteenimme ajan kartalla siitä, miten nyt toimitaan. Se oli todella huojentavaa hetkellä, jolloin juuri mikään muu ei ollut huojentavaa. Piti jännittää yo-kirjoituksia, miettiä töiden uudelleenjärjestämistä ja surra sitä, ketkä kaikki kenties olin saattanut vaaraan tietämättäni.

Sain koko sairastamiseni ajan joka toinen päivä soiton, jossa oloani kyseltiin. Myös ne olivat kiireettömiä ja rauhoittavia hetkiä. Jos oloni olisi pahentunut, olisi soittoaikataulua tihennetty päivittäiseksi.

Ja kun tuli pulmaa olossa, pääsin samoin tein perusteellisiin tutkimuksiin taas myötäelävässä tunnelmassa. Tuli sellainen olo, etten ainakaan salaa keltään pääse kuukahtamaan.

En ole koskaan tullut niin hyvinpidellyksi, kuin tuon viheliäisen viruksen aikana.

On huikeaa, että terveydenhuoltomme pelaa näin. On upeaa, että tällainen hoiva toteutuu. Se ei ole itsestään selvää, eikä sitä saa sellaisena hetkeäkään pitää. Arvostuksen täytyisi tietysti näkyä myös palkkauksessa.

Kiitän sydämestäni jokaista minusta ja perheestäni huolta pitänyttä hoitajaa, jäljittäjää ja lääkäriä. Olette tosi tiukassa paikassa ja teette työtä, joka todella tuntuu. Ihailen, arvostan ja vedän maskia kireämmälle.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset