fbpx
Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

The Voice of Hämeenlinna hurmasi yleisön, mutta jäi finaalista valmentajan päätöksellä – "Sain kaiken, mitä tulin hakemaan", Aleksi Aromaa sanoo

Aleksi Aromaan kevät oli täynnä jännittäviä hetkiä, ja yöunet jäivät tv-lähetysten jälkeen usein vähiin. Nyt hän palailee normaaliin työrytmiinsä TTT:n Momentum 1900 -musikaalin harjoituksissa ja Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -yhtyeen keikoilla. Kuva: AP Sarjanto
Aleksi Aromaan kevät oli täynnä jännittäviä hetkiä, ja yöunet jäivät tv-lähetysten jälkeen usein vähiin. Nyt hän palailee normaaliin työrytmiinsä TTT:n Momentum 1900 -musikaalin harjoituksissa ja Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -yhtyeen keikoilla. Kuva: AP Sarjanto

Aleksi Aromaan osallistumista Voice of Finlandiin odoteltiin Hämeenlinnassa pitkään ja tänä keväänä se toteutui. Muusikko, laulaja ja näyttelijä vakuutti taitavilla tulkinnoillaan ja selviytyi semifinaaliin saakka.

Kuinka paljon pohdiskelit Ääni ratkaisee -osion biisivalintaasi I Believe?

– Ensimmäinen asia oli tietysti päättää, laulanko englanniksi vai suomeksi. Puolessatoista minuutissa ei mitenkään ehdi näyttämään kaikkea osaamistaan, mutta mahdollisimman monipuolisesti täytyisi pystyä erottumaan.

– Halusin löytää kiinnostavan melodian ja siihen jonkun tuoreen kulman. Cherin kappale oli juuri sopivaa poppia.

Millaista oli laulaa tuolien selkänojille?

– Yritin suhtautua esiintymiseen kuin keikkaan. Älyttömästihän se jännitti, kun lopputulemasta ei ollut mitään tietoa. Minulle oli suuri etu, että Porvoossa oli vähän yleisöä, se rentoutti.

Televisioinnissa sinua ei aluksi näytetty. Olitko laulaessasi siitä tietoinen?

– En, tein kaikki esittelyhaastattelut niin kuin muutkin. Sain tietää asiasta vasta viikko ennen lähetystä.

Kaikki tuolit kääntyivät melko nopeasti. Miltä se tuntui?

– Se oli hämmentävä olotila, kun biisikin oli vielä kesken. Valmentajien palautteet ovat todellisuudessa paljon pitempiä kuin lähetyksessä, ja he kaikki ovat hyvin sympaattisia ja hyviä puhujia. Valinta muuttui aika vaikeaksi.

Miten esityksiä varten treenataan?

– Pääpaino on kotiharjoittelulla. Pianotreeneissä kappaletta sekä sovitusta pallotellaan pianistin kanssa, ja varsinaisena esityspäivänä biisi vedetään pari kertaa bändin säestyksellä .

Kaksintaistelusi Simo Salimin kanssa räjäytti pankin. Millainen kokemus se oli?

– Valmentajan biisivalinta Desert Rose oli minulle lottovoitto, koska olen ikäni fanittanut Stingiä. Henkilökemia on iso osa tällaista duettoa ja minulla kävi partnerin suhteen ihan järjetön säkä.

– Olimme kuin veljekset ja pääsimme bändisoiton ytimeen, joka on hauskanpidossa. Meistä tuli ystävät ja pidämme edelleen yhteyttä.

Knock out -osiossa lauloit kappaleen Elämä nälkä. Miksi valitsit sen?

– Minulla oli biisilistassa toinen Pave Maijasen biisi, mutta se ei tuntunut toimivan. Juha Tapio ehdotti Elämän nälkää, mutta se tuntui isolta riskiltä, koska se on niin valtava biisi.

– Sitten ajattelin, että katsotaan mitä tapahtuu. Edessä oli tyhjä Logomo ja tuoleilla istui Suomen johtavia menestysartisteja. Se oli minulle tosi vaikeata, mutta ihan hyvinhän se meni.

Miltä tuntui siirtyä ison yleisön eteen ensimmäisessä livessä?

– On jopa vaikeaa liikuttumatta puhua siitä, kuinka paljon yleisö antaa energiaa. Princen Purple Rain oli listallani alusta asti ja kappale on kulkenut mukana elämässäni pitkän aikaa. Koitin saada siihen sellaista julistuksellista saarnamiehen otetta.

Pääsit suoraan jatkoon yleisöäänillä. Kävikö voitto jo mielessä?

– Yritin edestä kisassa vaihe kerrallaan, mutta olisi väärin sanoa, etten miettinyt voittamista. En olisi lähtenyt kisaan, ellen olisi halunnut mukaan kärkikahinaan ja pääsy semifinaaleihin oli sellainen.

Millä perusteella valitsit biisin semifinaaleihin?

– Minulla on ollut pitkä rakkaussuhde Timo Kiiskisen soololevyyn Omalla maalla ja erityisesti kappaleeseen Sininen sointu. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla elämän kaksi puolta, valoisa aurinkoisuus ja syvän sinisen varjot, ja halusin sovitukseen Buena Vista Social Clubin henkeä.

– Lavalla oli vaikea jopa hallita tunteita. Kyllä siinä tekniikka unohdettiin ja mentiin läsnäolon ja tarinankerronnan puolelle.

Putosit käytännössä Juha Tapion päätöksellä. Miltä se tuntui?

– Sillä hetkellä olo oli aika sekava, mutta toisaalta olin helpottunut. Olin saanut kaiken, mitä tulin hakemaan. Kyseessä on kuitenkin viihdeohjelma, jossa haetaan tiettyä diversiteettiä, ja nyt myös raskaamman musiikin ystävillä oli suosikkinsa finaalissa.

Mitkä ovat nyt päällimmäiset tunteesi kisasta?

– Olen tyytyväinen että lähdin ja voitin omat ennakkoluuloni ohjelmaa kohtaan. Pelkäsin aikaisemmin, että kisaan osallistuminen olisi syönyt jotenkin taiteilijakuvaani, mikä on kyllä aivan turha ajatus.

– Ohjelma antoi mahdollisuudet itsensä ylittämiseen ja varmuutta selviytyä monenlaisista tilanteista esiintyjänä. Voicessa kun ne paineet eivät ole ihan pienimmästä päästä.

Lue myös:

Hämptonissa puhutaan: Oliko tämä nyt ihan reilua peliä, Juha Tapio?

 

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset