fbpx
Kaupunkiuutiset

”Tiedän ihmisestä aika paljon”

Kaupunkiuutisten toimitukseen tuli lukijalta juttuvinkki, jossa toivottiin Yrjö Mäkisen haastattelua. Saatesanoissa kerrottiin, että kyseessä oli Hämeenlinnan vanhin sotaveteraani, joka on mitä virkeimmässä kunnossa. Aurinkokadulla odottaakin ilman keppiä kulkeva ryhdikäs mies, joka on tullut toimittajaa alaovelle vastaan.

– Olen syntynyt 12. huhtikuuta vuonna 1916 Jyväskylän maalaiskunnassa, Mäkinen kertoo.

– Kun Suomi täyttää 100 vuotta, olen minä silloin 101-vuotias. Olen elämäni elänyt, mutta ei minulla ole mitään kiirettä täältä poiskaan.

Mäkisen isä työskenteli rautateiden palveluksessa muun muassa louhintatöiden panostajana. Perheenpään työkomennusten mukana liikuttiin ympäri Suomea.

– Minulla on paljon lapsuusmuistoja ajasta, jolloin asuimme paroni Emil Cedercreutzin naapurina Harjavallassa. Hänhän oli tunnettu kuvanveistäjä, jolla oli paljon hevosaiheisia teoksia. Paroni kulki aina kahden hevosen kärryillä, kunnes hankki auton ja sille kuljettajan, Mäkinen muistelee.

– Cedercreutz oli aika paljon poissa ja me kävimme hänen talollaan veistämässä kukkakeppejä ja tekemässä kaikenlaista, mitä lapset tekevät. Tilalla oli paljon hevosia ja kipsiveistoksia, joista yksi kerran kaatui. Kyllä meille lapsille silloin huudettiin, että äkkiä alas sieltä yläkerrasta.

Pitkä asevelvollisuus

Vuonna 1928 Mäkisten perhe muutti Poriin ja 17-vuotiaana Yrjö aloitti opiskelut teknillisessä ammattikoulussa.

– Opiskeluissa meni neljä vuotta ja kaikki kesät sekä joululomat työskentelin insinöörin apulaisena Huberin vesijohtoliikkeessä.

– Siihen aikaan tehtiin vesijohtoja kaupungin kaduille. Olin ahkera ja opin siinä hommassa erinomaisen piirustustaidon.

Vuonna 1938 Mäkinen meni naimisiin koulussa tapaamansa tytön kanssa. Nuorten ihmisten yhteiselämän päälle lankesi kuitenkin suuri varjo, kun talvisota syttyi seuraavan vuoden marraskuussa

– Menin sotaväkeen Porin rykmentin viestikomppaniaan 3. tammikuuta 1939, joten asevelvollisuusaika tuli kestäneeksi lopulta vuoden ja seitsemän kuukautta, Mäkinen laskee.

– Talvisodan aikana palvelin Jalkaväkirykmentti 62:n esikuntakomppanian vääpelinä. Olimme Summan rintamalohkolla kaikkein pahimmassa paikassa, eli lähellä sitä kohtaa, josta venäläiset murtautuivat läpi. Mitä siitä voisi sanoa? Sain kirjoittaa joka päivä 12-15 kirjettä kaatuneiden sotilaiden omaisille.

Laatokan rannoilla

Talvisodan jälkeen Mäkistä kosiskeltiin armeijaan automestariksi, mutta nuori mies halusi palata siviiliin.

– Pääsin suunnittelijaksi vesijohtoliike Huberille, jossa olin ollut harjoittelijana ennen sotaa. Suunnittelin vesijohtoliittymät 50 taloon.

– Kesä oli kauneimmillaan ja oli mukava kierrellä ihmisten taloissa. Sitten tulikin jatkosota ja ilmoittauduin Porin sotilaspiirissä 18. kesäkuuta.

Mäkisen uusi asemapaikka oli Laatokan rannikkoprikaatissa toimiva 2. polttoaineosasto, joka sijaitsi Uuhanmäen kasarmialueella Laatokan pohjoispuolella. Osasto kuului ylipäällikön kuljetusmuodostelmareserviin.

– Asetelma oli sillä tavalla selkeä, että olin kaikista asioista yhteydessä suoraan Helsinkiin.

– Olin sotilasvirkamiehenä yksikön johtajana komppanianpäällikön valtuuksin.

Sotakokemuksista kysyttäessä Mäkinen puistaa päätään.

– En mielelläni puhu niistä asioista. Eivät ne minua enää vaivaakaan, mutta joskus ne tulevat uniin.

Insinöörinä laivoilla

Sotien jälkeen Mäkinen oli insinöörinä ja suunnittelijana muun muassa Outokummun metallitehtaalla. Hän työskenteli 10 vuotta Ruotsissa suuressa piirustuskonttorissa ja Suomeen palattuaan Hietalahden telakalla, jossa samassa työhuoneessa istui muuan Martin Saarikangas. Insinöörintaidot veivät Mäkisen myös laivamatkoille ympäri maailmaa, mutta pisimmän yhtäjaksoisen työrupeamansa, lähes 20 vuotta, hän teki palamistekniikan asiantuntijana Ekonossa.

Hämeenlinnaan Mäkinen muutti nykyisen vaimonsa kanssa 15 vuotta sitten.

– Olin piirtänyt ja rakentanut talon Ypäjälle, mutta ajan myötä siellä alkoi olla liikaa tilaa ja liikaa töitä, hän sanoo.

Millaisin silmin maailman nähnyt ja paljon kokenut mies katselee sitten Suomen nykymenoa Hämeenlinnan Aurinkorannan vinkkelistä?

– Suomen tilanne vaikuttaa tällä hetkellä heikolta, kun maassa on niin paljon eripuraa.

– Talvisodan hengestä puhutaan paljon ja jotain sellaista yhteen hiileen puhaltamista kaivattaisiin nytkin.

Mäkinen käy vaimonsa kanssa päivittäin kävelyllä kaupungilla ja joulunpyhiksi hän lähtee risteilylle Välimerelle. Pitkän iän salaisuudesta udeltaessa hän on hetken hiljaa ja hymyilee.

– Olen opiskellut hypnoosia ja tiedän ihmisestä aika paljon. Olen perusteellinen. Koetan pitää huolta itsestäni ja elää täällä niin kuin muutkin.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset