fbpx
Kaupunkiuutiset

Ei kai Mellakassa saisi niin jumalattomasti metelöidä? – Mikään ei häiritse, kunnes häiritsee

AP Sarjanto Kuva: Pekka Rautiainen

Yritin nukkua lauantaina päiväunet, mutta rintamamiesröttelön yläkerta on helteillä varsinainen pätsi. Lisäksi ikkunan takaa kuului hemmetin kovaa rummutusta.

Yleensä minua eivät liikenteen äänet, mopojen pärinät tai muutkaan kolinat häiritse, mutta nyt jäin kuuntelemaan loputonta rumpufillien vyöryä. Päättelin, että Sairionpuistossa on joku maailmanlopun kesäjumppa, jonka ohjaaja on vääntänyt nupit kaakkoon.

Tuntui kuin ulkoa olisi kuulunut koko ajan sama biisi, joka oli yhtä rumpusooloa. Ajattelin, että nyt kyllä menen ensimmäistä kertaa elämässäni valittamaan metelistä.

Kuvittelin mielessäni skenaarion, jossa saapastelen harmaan partani ja pömppömahani kanssa jonkun liikuntanirvanassa olevan tiukkaperseporukan eteen inisemään mölystä. Hylkäsin idean.

Voisin kai huutaa edes ikkunasta jotakin nasevaa, tuumasin ja kurkkasin puistoon. Siellä ei ollut ristin sielua.

Mellakka Festival se siellä piti Linnanpuistossa kamalaa ryskettä. Tässä se raja menee. Mellakka pitää kieltää tai ainakin volyymitasoa säätää, kiukuttelin unenpöpperöissäni.

Tällaisia me ihmiset olemme. Mikään ei meitä häiritse, kunnes häiritsee.

Tottahan minä siitä sitten tasaannuin ja aloin toistella itselleni jo hämeenlinnalaiseksi kansanviisaudeksi tullutta lausetta: kyllä muutama päivä vuodessa pitää kaupungissa meteliä kestää.

Kaikkien aikojen festivaalikesää eletään nyt Hämeenlinnassa, kun Weekendikin tuli Kantolaan. Tapahtuma sai paljon kielteisiä otsikoita artistiperuutusten ja joidenkin järjestelyongelmien takia.

Hiukan tuntuu, että iltapäivälehdet heittelivät tuttuun tapaansa bensaa liekkeihin, eikä yleisön kokemus festivaalista ollut niin karu kuin haluttiin esittää.

Mitä tulee saapumatta jääneihin esiintyjiin, niin järjestäjiä ei voi kaikesta syyttää.

Viime viikonloppuna rokkidinosaurus Status Quo saapui keikkapaikalle Uuteenkaupunkiin, mutta jätti esiintymättä, koska tarjoilujärjestelyt ja lavasteet eivät vastanneet bändin vaatimuksia.

Siinä oli päivä, jolloin rock and roll kuoli. Ainakin hetkeksi.

Jos Juhani Merimaa on mies, joka toi rokin Suomeen, niin Mikko Hansson kumppaneineen toi sen Linnanpuistoon perustamalla Wanaja Festivalin.

Vaikka tapahtuma on nykyisin muissa käsissä, Hansson ansaitsee kaupunkilaisten ikuisen arvostuksen pioneerihengestään ja rohkeudestaan.

Promoottorin uusi tapahtuma, Linnanpuistoon suunniteltu Iskelmäpuisto jouduttiin peruuttamaan huonon ennakkomyynnin takia, vaikka artistikattaus oli suorastaan hulppea.

Ideassa oli paljon hyvää, joten toivottavasti tapahtuma vielä joskus toteutuu ja nimenomaan täällä Hämeenlinnassa. Kyllä minä voin parit päikkärit sen takia jättää väliin.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset